tiistai 17. toukokuuta 2011

Ennen päivänlaskua ei voi

Luulin jo kirjoittaneeni Johanna Sinisalon Finlandia-palkitusta (mistä näitä sikiää?) fantasiatarinasta "Ennen päivänlaskua ei voi". Korjaan tilanteen lyhyellä alustuksella.

Juuri poikaystävästään eronnut graafikko, lempinimeltään Enkeli, löytää pihastaan menninkäisen. Hän ottaa sen kotiin, hoivaa sitä ja huomaa pian sen herättävän hänessä syvää innostusta ja kiihkoa. Lopulta menninkäinen kärjistää Enkelin ihmissuhteet äärimmilleen. Seuraa siemennestettä, välirikkoja ja hyväksikäytetyn nörttipojan ruumis.

Kirjassa on liikaa seksiä. Välilukuina toimivat näennäiset kirjallisuusreferenssit ovat rasittavia ja ne keskeyttävät ikävästi kerronnan jännitteen. Henkilöhahmot jäävät hieman ontoiksi ja stereotyyppisiksi. Alakerran talonmiehen seksiorjana toimiva thaimaalaispuoliso tuntuu vähän teennäiseltä ja karrikoidulta hahmolta, toki kymmenen vuotta sitten aihetta käsiteltiin eri tavalla kuin nyt.

On "Ennen päivänlaskua ei voi" silti ihan ok. Loppu on todella onnistunut. Kokonaisuutena teos ei ole poikkeuksellinen, mutta rohkeasti fantastiaan painottava tyyli ansaitsee tunnustuksen. Suomalaiset realismiruiskijat saavat hyvää vastapainoa Sinisalosta.

3 kommenttia:

Pellervo kirjoitti...

Tuolta löytyy joukko:
http://www.kustantajat.fi/kirjasaatio/palkinnot/finlandiavoittajatjaehdokkaat/default.aspx

Ja joka vuosi tulee yksi lisää.

Itse olen viimeisiltä 15 vuodelta lukenut lähes joka vuodelta vähintään yhden ehdokkaan. Mutta kuinka montaa noista voittajista nyt oikeasti muistetaan?

Otto K. kirjoitti...

Sanoisin, että Hotakainen ja Oksanen ovat merkittävimmät. Noloin on kyllä Väisänen, jota eivät edes hänen vanhempansa muistaisi (rauha heidän nieluilleen).

myy kirjoitti...

Olen lukenut tasan yhden Finlandia-voittajakirjan. Ehdokkaistakin vain kaksi: Missä kurkien aura on ja Puukansan tarina, joista ensimmäinen oli tylsä kuin mikä ja jälkimmäinen olisi mestariteos, jos kyseessä jokin muu kuin Huovinen, joka on pystynyt parempaankin.