tiistai 10. heinäkuuta 2012

Kolme muskettisoturia

Mukan jälkeen Alexander Dumas vanhemman Kolme muskettisoturia on kuin toisella planeetalta. Mukan kirjassa hirttäydytään, koska ei kestetä sitä syyllisyyttä, mitä toisen ihmisen tappaminen aiheuttaa. Dumasin teoksessa tappaminen on henkisesti kuin tulitikun raapaisu: se vaatii lyhyen ponnistuksen, ja kun teko on suoritettu, sitä ei sen jälkeen enää muista. Tappaminen on myös luvallista yhteiskunnan taholta. Tai, no. Periaatteessa kaksintaistelu on kielletty, mutta rangaistuksen pystyy helposti kiertämään. Syyttää vain jo kuollutta osapuolta.

Kolme muskettisoturia on siis höyhenen kepeä kertomus 1600-luvun Ranskan (ja vähän Englanninkin) hovista ja kuninkaan henkivartiokaartista: muskettisotureista. Kirjassa esiintyy todellisia henkilöitä, kuten Ludvig XIII, kardinaali Richelieu ja Anna itävaltalainen. Athoksella, Porthoksella ja Aramiksella on myös historialliset esikuvat. Mutta itse kirjan tarina ja pitkälti henkilöhahmojen tarinat ovat täysin fiktiivisiä. Ja tarinankerronta on niin hattaraa, että vaikka lukisikin faktaa, ei sitä uskoisi todeksi sittenkään. Kirjan loppupuoli varsinkin koettaa kovasti olla traaginen, mutta ei silti onnistu vakuuttamaan ja vaikuttamaan. Kaikessa traagisuudessaankin se on vain kiiltokuvaa.

Mutta myönnetään, Kolme muskettisoturia on viihdekirja. Sitä ei ole tarkoitus ottaa liian vakavasti. Minulla itselläni on vain se pulma, etten pysty ummistamaan silmiäni, jos kirjassa tapahtuu jotain moraalisesti arveluttavaa, joka ohitetaan olankohautuksella. Haluan uskoa tarinaan, epäuskottavuudet heikentävät lukunautintoani. Niin, ei ole tarkoitus ottaa liian vakavasti, mutta otanpa kuitenkin.. Olen vähän liian vanha näille Dumasin kirjoille. Jos olisin lukenut nämä lapsena, mielipiteeni olisi täysin toinen. Olisin uskonut siihen satumaailmaan, jonka Dumas luo silmieni eteen. Nyt vain kyseenalaistan hänen tuotostensa klassikko-statukset.

Oi voi, minua kriittistä 2000-luvun lukijaa! Olen lukenut tänä kesänä 200-400 vuotta vanhoja klassikoita, mutta eivät ne kestä tarkasteluani. Olenko jo parhaat vanhat klassikot lukenut?? Ainakin seuraavaksi luen jotain ihan muuta. Katsotaan klassikkoja sitten taas sen jälkeen.

Ei kommentteja: