torstai 19. heinäkuuta 2012

Laivauutisia

Alkukesällä kuuntelin jotain Yle Ykkösen ohjelmaa, jossa puhuttiin Annie Proulxin kirjoista. Toimittaja ja haastateltavat kehuivat kovasti etenkin Laivauutisia. Mieleeni jäi lause:"Harva kirja enää tässä iässä pystyy ihastuttamaan näin paljon." Seuraavaksi mietin, että nyt haluan vielä vähemmän ikääntyä, jos kirjat eivät enää tulevaisuudessa pysty myllertämään sieluni sopukoita. Toisaalta, tänä vuonna en ole lukenut yhtään kirjaa, joka olisi kaulinnut mielenmaisemaani perusteellisesti. Vanheneminen tapahtuu koko ajan - ja nopeasti! Tai sitten en ole vain lukenut sellaisia kirjoja, jotka aiheuttavat minussa Suuria Tunteita. Pitää varmaan palata vähäksi aikaa taas Harry Potterin pariin, jolloin löydän sisäisen teinini ja itkeskelen Kalkaroksen kuollessa. TOIVOTTAVASTI SE ITKETTÄÄ MINUA VIELÄ 20 VUODEN PÄÄSTÄKIN. Terveisin HP-fani 4-ever.

No niin.

Ykkösen ohjelman innoittamana lainasin Laivauutisia kirjastosta. Aluksi se olikin ihan jotain muuta kuin mitä olen tässä viime aikoina lueskellut. Ihastuin huumoriin ja erikoisiin sanavalintoihin. Vaikutti hyvällä tavalla sekavalta kirjalta. Mutta joko Prouxl ensimmäisen 100 sivun jälkeen hölläsi otettaan tai sitten vain totuin hänen tyyliinsä, sillä mielestäni kirjan loppuosa olikin aika tavanomaista tekstiä, eikä enää niin kiinnostavan erilaista kuin alussa. Hyvä kirja kuitenkin, ei erinomainen, mutta ihan mukiinmenevä. Eikä tässä minua ärsyttänyt mikään, edes jörn jörn, mutta eipä sitä paljon ollutkaan. Kuten olette huomanneet, kirjoissa minua aika usein jokin ärsyttää, joten tämä Laivauutisia oli tärkeä kokemus siinä mielessä. Ehkäpä oikeasti hyvä kirja on sellainen, joka ei ärsytä. Edes minua, joka oikeastaan vähäsen haluaakin ärsyyntyä.

Vähän juonesta: Quoyle on aina ollut ruma, lihava, halveksittu ja kiusattu kaikkien taholta. Reppana, jos kuka. Rakastuu huonoon naiseen, saa kaksi lasta, vaimo kuolee ja niinpä leskimies muuttaa tätinsä ja tyttäriensä kanssa Newfoundlandiin, josta heidän sukunsa on alun perin kotoisin. Kaiken kurjuuden jälkeen Quoyle viimein onnistuu elämässään ja saa kokea onnen, myös löövrintamalla.

Seuraava kirja on sitten taas klassikko. Klassikkojen klassikkojen klassikko x 10. Wait and see!


Ei kommentteja: