perjantai 27. heinäkuuta 2012

Odysseia

Kreikan kansalliseepos on Homeroksen Ilias ja Odysseia. Itse luin toisen puolen tästä eepoksesta, Odysseian, joka on kirjoitettu 800-600 eKr.

Ei ole varmuutta, että juuri Homeros olisi tämän tuotoksen isä. Luin Odysseiasta Pentti Saarikosken suomennoksen. Alkupuheessa Saarikoski sanoo: Ei ole perusteltua syytä verrata muistiinmerkitsijää Elias Lönrrotiin, joka oli Kalevalan tekijä, mutta toisaalta ei myöskään ole perusteltua syytä väittää, ettei muistiinmerkitsijän osuus voisi olla huomattava. Tai jopa ratkaiseva. Emme tiedä, miten luovat runoilijat, aoidos, ja runojen esittäjät, hrapsodos, näitä runoja lauloivat, suurina kokonaisuuksina vaiko erillisinä jaksoina; mahdollista, mutta ei varmaa on, että eepokset ovat yhden miehen, Ilias "Homeros I:n" ja Odysseia "Homeros II:n" luomuksia. Teoriaan yhdestä Homeroksesta on vaikea uskoa, koska eepokset ovat selvästikin syntyneet eri aikoina ja eri ympäristöissä.

Länsimaisen kulttuurin kehto löytyy Kreikasta. Koin, että yleissivistyksen kannalta on tärkeää lukea eurooppalaisen kirjallisuuden vanhimmat säilyneet kaunokirjalliset teokset. Tai, no. Tässä tapauksessa teoksen, kun Ilias jäi odottamaan lukuvuoroaan sinne kirjaston hyllyyn.

Odysseian tarina on tuttuakin tutumpi. Kaikki alkaa siitä, kun Telemakhos lähtee etsimään isäänsä. Kotona ovat asiat huonosti: kosijat piirittävät Odysseuksen vaimoa, Penelopea. Kaikki pitävät Odysseusta kuolleena, koska hän ei koskaan palannut sotaretkeltä, jonka teki 20 vuotta sitten. Telemakhos ei halua uskoa isänsä kuolleen ja lähtee suorittamaan etsintäretkeä. Penelope ei halua antautua toisten vaimoksi, mutta tilanne alkaa käydä tukalaksi.

Odysseus ei ole kuollut, mutta merenjumala Poseidonin vihamielisyyden tähden hän ajautuu erilaisiin vastoinkäymisiin, jotka pidättävät häntä pois kotoa. On seireeniä, Milla Magian esikuvaa Kirke-noitaa, kyklooppeja ja käydäänpä sitä Tuonelassakin. Tässä tarinassa Tuonelana toimii Haadeksen talo.

Kun Odysseus viimein jumalatar Pallas Athenen suosiollisella avustuksella pääsee viimein takaisin kotiinsa ja teurastaa vihollisensa sekä pahat palvelusnaiset, Odysseia saa onnellisen lopun Odysseuksen mennessä sänkyyn harjoittamaan aviollisia velvoitteitaan Penelopen kanssa.

Pentti Saarikosken suomennos on siitä armollinen, että se ei ole kirjoitettu runomitassa. Proosa on tällaisessa tapauksessa (eli pitkänä kirjana) helpommin nieltävissä. En tarkastellut Odysseiaa niinkään kaunokirjallisena merkkiteoksena kuin ajankuvana. Antiikin Kreikassa jumalat olivat kovin inhimillisiä, he suuttuivat ja leppyivät kuin ihmiset. Antiikin aikalaiset pitivät jumalien reaktioina kaikki pikkuseikkoja, mitä elämässä tapahtui. Toisten ihmisten teotkin olivat jumalien aikaansaannosta. Odysseia on paitsi tarina Odysseuksesta (ja hänen timanttisen kestävästä avioliitostaan..), myös antiikin jumalakultin vahvistamista. Polyteistinen jumalusko oli yhteiskuntarauhan ylläpitäjä.

Myös Odysseian loppu on kovin ajalle tyypillistä. Silmä silmästä, hammas hampaasta, Odysseia tappaa ja hirtättää hänelle epäluotettavat henkilöt ja tätä pidettiiin oikeutettuna. Nykyään se on vain brutaalia.


Ei kommentteja: