Nyt kun julkisuudessa näkyy jo otsikoita ja juttuja tyyliin "Ei vielä voi tietää, joko nyt on meneillään Kolmas Maailmansota", on hyvä palata suomenniemen sotaisaan historiaan.
Hattujen sota tunnettaneen paremmin termillä Pikkuviha. Isoviha, suuri Pohjan sota, toteutui 1700 -luvun alussa. Silloin koko tulevan Suomen alue sai kokea idän ystävänaapurin ( sen voissapaistettavan ) otteet. Isoherra palatsistaan oli antanut määräyksen kansanmurhasta: Tuhotkaa Pohjanmaa niin perusteellisesti ettei sieltä Ruotsi enää yritä mitään. 300 vuotta sitten Hailuodossa tapettiin yhden päivän aikana 800 ihmistä.
Mitäpä otti Ruotsi opikseen Isonvihan julmuuksista? Ei sitten mittään! Itämerenaltaan (entisen) suurvallan hatut keksivät lähteä eteläisen suomenniemen kautta uudelle sotaretkelle vain parikymmentä vuotta isovihan jälkeen.
Noina aikoina sotiminen ajoittui leppeisiin kesäkelehin. Kesällä hevoset oli helpompi ruokkia ja meren kautta muukin huolto oli vaivattomasti järjestettävissä.
Vaan ruotsalaiset keksivät pyörän uudelleen: syyspimeillä edettiin Viipurin porteille ja talveksi majoituttiin maastoon... kevään tullen sitten ruvettaisiin tositoimiin.
Mitä siitä tulee kun satamäärin ukkoja leiriytyy säitten armoilla ahtaissa maakuopissa teltoissa rakovalkeilla? No valmistapa tieten... iso kasa ruumiita. Jos tänään tässä joku yskii keuhkojaan pihalle, huomenissa koko lääni pärskii verta kitusistaan. Kaiken sortin syöpäläiset, täit, nappasuut, sormenmittaiset torakat ja ties mitkä otukset kiirehti apajille! Ja viimeisimpänä, joskaan ei vähäisimpänä rynni kalmojen leiriin keripukki. Jos jotain oli ihmispolo onnistunut syömisikseen haalimaan, pian jo ulostukset roiskahteli verisenä vellinä... ennenku riukua ehti ajatella... olikohan ne sillon jo keksiny riukukäymälän?
Hygienia oli olematonta, lääkärinpalvelut tasan nolla. Miten lie sotilaita värvätty? "Liity armeijaan - lähde sotaan! Näet uusia maisemia, tapat paljon ihmisiä! Saat ryöstää ja raiskata sydämen kyllyydestä. huom. omalla vastuulla. Ota kuivia sukkkia ja paljon villavaatteita, nukumme yöt ulkona."
Keskisarjan koruttoman ja jokseenkin ankean toteavan kerronnan takaa kuultaa tieto kaikista sodan kurjuuksista. Jos ja kun on tutkinut elämäntyönään vuosikaudet karuja dokumentteja sairauksista nälänhädästä vainolaisista sodista epäoikeudenmukaisuuksista, voi tuskin ulosanniltaan olla muuta kuin lakonisen ankea. Onko kolmas maailmansota jo meneilläään? Muistaakseni Teemu Keskisarja on maailman nykytilanteesta sanonut: "Pelottaa aivan perkeleesti".
Mitäpä siihen lisäämistä... Minä puolestaan sanoisin, pelätään sitten kerralla kunnolla, ei vielä viittis.
Entä miten siinää Hattujen Sodassa lopulta kävi, sen saa itte kukin lukea ihan omakohtasesti. Raja siirty Kymijokeen ja voi sanoa että edes takas ramppaavat sotajoukot teki Kymenlaaksossa melko selvää jälkeä... tulee vaan mieleen, mitenköhän siellä ukrainassa on syyskylvöjen laita..?
Erityismaininta on annettava kirjan kannesta. Jotain tuossa hiilipiirroksella hätäisesti töhrätyssä voi hahmottaa. iskevät miekat, taustalla palavia rakennuksia. verenpunaa ja liekinkajoa. Erittäin osuva valinta. kuka on kannen piirroksen tekijäksi mainittu Matti Visanti? Suomalainen arkkitehti kuvataiteilija. Ohhopps! On kuvittanut Kalevalan! Tuo olis kyllä pitäny tietää. No, sanotaanhan se kirjan kannen sisälehdellä. Kansikuva on "Kalevalan kuvitusta, XXIX runon alavinjetti, 1937". Nyt kun asiaa ajatuksella lähestyy, ei tuo piirros suinkaan ole "hätäinen töhry" vaan osaavasti harkiten toteutettu taideluomus, tuskin mikään hiilipiirros vaan mitä ilmeisimmin kivipiirros l. litografia..
Jokatapauksessa suurkiitos Matti Visannille (1885 - 1957) piirroksen tuottamasta elämyksestä sekä kirjan kannen kuvan valitsijoille ja suunnittelijoille onnistuneesta sommittelusta ja väreistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti