Sofia Chanfreaun viime vuoden lasten Finlandian voittanut Kirahvin sydän on tavattoman suuri ei ollut mikään erikoisen hieno lukukokemus. Sellainen Finlandia-voittajan mielestäni kuuluisi olla: että se tarjoaisi jotain maagista, ravisuttavaa, suuria tunteita ja ajatuksia herättävää. Sellainenhan todellakin oli aikuisten Finlandian viime vuonna voittanut Hävitys.
Omien lasten myötä olen alkanut kiinnostua todenteolla kotimaisesta lasten- ja nuorten kirjallisuudesta ja aion nyt lukea näitä viime vuosien Finlandia-ehdokkaita ko kategoriassa. Sitä toitotetaan koko ajan mediassa, että Suomessa on korkea taso lastenkirjoissa. Haluan saada selville, onko. Tatut ja patut ja kunnakset ovat sujuvia ja lastenkin mielestä hauskoja, mutta entä ne vähemmän tunnetut?
Kirahvin sydän kertoo Vega-tytöstä, joka asuu isänsä kanssa ja jolla on paljon mielikuvitus eläinystäviä, mutta ihmisystäviä ei ainuttakaan, jos ei lasketa hassahtanutta isoisä-Hektoria lukuun.
Vega kuitenkin ystävystyy Nelsonin kanssa, joka on yhtä mielikuvitusmaailmansa parissa elävä kuin tyttö itsekin ja yhdessä he alkavat etsiä Vegan äitiä, josta kukaan ei kerro mitään.
Vega on aloittanut kirjeenvaihdon tytön kanssa, joka asuu Kirahvisaaren ulkopuolella, ja jonka vanhemmat työskentelevät sirkuksessa.
Kirja huipentuu karkumatkaan, jonka päätteeksi Vega löytää äitinsä sirkuksesta ja äiti sattuu olemaan myös hänen kirjekaverinsa toinen äiti.
Kirahvin sydän on tavattoman suuri oli aika tavanomainen satu. Siihen oli tuotu omana eksoottisena lisänään Vegan näkemät mielikuvituseläimet, joilla oli erikoiset nimet. Aikuislukija ei kokenut niissä mitään hauskaa, eivätkä ne tuntuneet tulevan lihaksi samoin kuin Harry Potterin kotitontut ja muut erikoiset hahmot. Ne olivat vain aika raskaita. Toisin sanoen, maagisuutta oli haettu, mutta sitä ei oltu saatu toteutettua kirjan sivuille.
Lastenkirjoja on ihan hirveän vaikea kirjoittaa, itse uskaltaisin tehdä sitä vain, jos voisin koko ajan kysyä kohderyhmältä, toimiiko tämä. En tiedä, oliko tämä jo liian lapsellinen 10-vuotiaille. En omille kummilapsilleni kuitenkaan ostaisi, koska ei minun mielestäni ollut tarpeeksi mukaansatempaava.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti