Mutta nytpä kuuntelin sen lukemisen sijaan.. ja ai että, miten täydellisesti se toimi myös äänikirjana. Oikein odotin päivässä sopivaa hetkeä, kun saatoin alkaa kuunnella sitä ja kadota hetkeksi 1800-luvun Englannin maaseudulle. Oi, miten eskapismia tämän mainion kirjan kuunteleminen olikaan. En muista, milloin viimeksi olisin kokenut näin hienon kirjan ja mikä se olisi ollut. Harva pärjää Austenille, joka kirjoitti yhtä aikaa ihmissuhdedraamaa humoristisella otteella että todella teräviä huomioita ihmismielestä.
Austenin maailma ei ole pelkkiä romanttisia koukeroita. Kyllähän tässäkin Napoleonin sodat tulevat osaksi ihmisten arkea, kun sotilaita majoitetaan maaseudun kaupunkeihin ja he siellä hyväksikäyttävät nuoria tyttöjä. Tämä tietysti kerrotaan vähemmän melodramaattisesti ja kurjuuden kokemat selviävät vastoinkäymisistään. Mutta kyllä tässä oli havaittavissa yhteiskunnallista kritiikkiä sotilaiden moraalittomuudesta.
Nelikymppisenä luin kirjan eri näkökulmasta kuin kaksikymmentävuotiaana. Miten viisaasti Elizabeth osasi ajatella, että Darcyn luonteenpiirteet kävisivät hyvin yhteen hänen kanssaan ja miten he pariskuntana näin täydentäisivät toisiaan ja muodostaisivat vuosien saatossa yhä paremmin toimivan ihmissuhteen keskenään. Kyllä tässä sai samalla tehdä itsetutkiskelua, ja se on hyvän kirjan merkki! Ihana Austen ja mahtava Kersti Juva, joka ymmärsi Austenin ironian.
Jonotan Järki ja tunteet -kirjaa, jonka myös Juva suomentanut. Sen aiempi suomennos oli kammottavan muinainen, josta ei Austenin ilkikurista huumoria erottanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti