Reetta Niemelän lasten fantasia Mustan kuun majatalo oli Finlandia-ehdokkaita toissa vuonna nuorten sarjassa. Nyt, kun olen näitä lanu-Finlandia-ehdokkaita lukenut, niin en voi yhtyä näkemykseen, että Suomessa on paljon laadukkaita lasten- ja nuorten kirjoja. Sarvijumala oli hyvä, Radio Popov keskinkertainen, mutta tämä oli jo huono. Voisin sanoa, että hyviä kotimaisia lastenkirjoja kyllä on, mutta myös paljon huonoja.
Jos Popovissa oli Pottereista vaikutteita, niin Mustan kuun majatalossa niitä vasta olikin. Omaperäisyyttä ei näkynyt missään eikä juonikaan saati tyyli temmannut mukaansa.
Kirja kertoo Saimi-nimisestä tytöstä, jonka isä ostaa talon, joka paljastuu yliluonnollisten otusten turvapaikaksi. Huoneiden sisällöt vaihtavat ominaisuuksia, löytyy herkkupuoti ja maahisten rinnakkaistodellisuus. Majatalo on kuin Tylypahka. Onneksi kuuntelin äänikirjana, niin sain samalla tehdä jotain hyödyllistä, enkä tuhlannut aikaani pelkästään tähän harmillisen huonoon räpellykseen. Jos ei muinaisen Hiiden nimeksikään osaa keksiä muuta kuin Anskariina, kannattaisi jättää kirja kirjoittamatta.
Miksi matkia Pottereita ylipäätään, miksei kirjailija voinut ottaa mieluummin mallia Johanna Sinisalon mainiosta aikuisten fantasiasta Ennen päivänlaskua ei voi.. ja tehdä siitä lasten versio. Yhden Hiiden kanssa pärjäisi varmasti paljon paremmin kuin kymmenien yliluonnollisten otusten, jotka vaikuttivat kaikki puolivillaisilta ja surkean epäonnistuneilta hahmoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti