Kuuntelin suomalaisen dystopiakirjan vuodelta 2012, Emmi Itärannan Teemestarin kirjan. Muistan, että tästä kohistiin aikoinaan, mutta jäi silloin lukematta. Nyt löytyi Ellibsistä äänikirjana eikä tarvinnut kauaa jonottaa.
Teemestari sijoittuu kauas tulevaisuuteen, kun maailman vesivarat ovat vähentyneet ja puhtaasta juomavedestä on pula. Päähenkilönä on nuori Noria-niminen nainen, joka kouluttautuu isänsä jalanjäljissä teemestariksi, joka on vanha ammatti, vähän uskonnollista seremoniaa muistuttava teen nauttimistilanne.
Norian vanhemmilla on salaisuus: he saavat veden tunturissa sijaitsevasta lähteestä. Tästä lähteestä ei tiedä kukaan muu. Kun Noria joutuu elämään yksin kodissaan, hän paljastaa lähteen sijainnin ystävälleen ja vähitellen tieto siitä leviää koko kylään.
Teemestarin kirja piti otteessaan siihen saakka, kunnes Norian isä kuoli. Sitten kirja muuttui vähän epäuskottavaksi. Miten koko kylä olisi mukisematta hyväksynyt, että Noria oli vuosia pitänyt itsellään salaisuutta lähteestä. Ja miten kukaan osallistui teeseremoniaan, kun vedestä muutenkin pula. Miksi tuhlata vettä teehen.
Teemestarin maailma oli sinänsä ihan mahdollinen dystopia, mutta ihmetytti kaikenlaiset seikat, kuten miten ruokaa kasvatettiin, kun kuivuus riivasi. Kirjan nykyhetkeä olisi saanut elävämmäksi kuvailemalla vielä lisää kaiken askeettisuutta ja kummastelemalla "entisajan" erikoisuuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti