Anja Portinin Finlandia-palkittu lastenkirja Radio Popov ei ollut täysosuma
Se kertoo 9-vuotiaasta pojasta, joka asuu käytännössä yksin. Isä on paljon työmatkoilla eikä kotona ollessaan ole koskaan läsnä eikä huomioi Alfredia.
Viimein tulee päivä, kun Alfredilta loppuu ruoka ja kesken pahimman nälän postiluukusta tippuu sanomalehteen kääritty voileipä. Alfred saa selville, että leipiä välittävän hyväntekijä nimi on Amanda ja hän muuttaa naisen luo asumaan.
Amandalla on yliluonnollinen kyky kuulla unohdettujen eli yksinäisten lasten huokailuja. Kirjassa on osattu etäännyttävästi kertoa lasten huonoista kotioloista, joten se ei ole liian ahdistava, vaan sopiva noin kymmenvuotiaille. Draama ja jännitys tuleekin siitä, kun Alfred pakoilee omaa isäänsä.
Alfred alkaa Amandan luona pitämään radio-ohjelmaa unohdetuille lapsille. Nämä radio Popovin ohjelmat eivät ole kuitenkaan kovin oivaltavia. Ne kuvaillaan kirjassa ja mielestäni niiden sisältö olisi voinut olla radikaalimpaa. Jotain siitä, miten heidän asemassaan olevat lapset tarvitsevat suojelua ja miten he voisivat saada elämäänsä turvallisia aikuisia. Sosiaalitoimea ei kirjassa mainittu kertaakaan.
Ohjelman esikuvana vaikutti olevan Kaikki se valo jota emme näe -kirja, josta otettu radion mahdollisuudet ja yleistunnelma oli kovin pottermainen. Etenkin kirjan lopussa oleva joulujuhla herkkuineen. Omaperäisyyttä olisi voinut olla enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti