Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa oli jälleen takuulaadukas historiallinen romaani, mutta siitä paistoi liikaa läpi Kinnusen oma agenda, joka on "epämiellyttävät naispäähahmot kirjallisuudessa".
Kirja kertoo suomalaisista naisista, jotka Lapin sodan jälkeen palaavat Suomeen. Elämään, jonka he ovat jostain syystä halunneet jättää taakseen. Suurin osa heistä on rakastunut saksalaisiin sotilaisiin ja lähtenyt kotikylästään saksalaisten mukana. Osa on lähtenyt työn perässä.
Kirjassa seurataan viiden naisen matkaa Altasta Kuusamoon. Naiset ovat tuntemattomien armon varassa ruuan ja majoituksen suhteen. Vähitellen naiset toisensa jälkeen pääsevät perille, mutta ainostaan päähenkilö Irenen kohtalo kerrotaan loppuun.
Ja tästä tullaan viime vuosina puhuttaneeseen aiheeseen: miten kirjallisuudessa ja elokuvissa ei ole nähty juurikaan epämiellyttäviä naispääosia. Kinnunen kertoi ikävästä naisesta Pimeät kuut -kirjassaan ja sitä ennen häneltä ilmestyi tämä Ei kertonut katuvansa, jonka päähenkilö on hyvin samantyylinen kuin opettaja Suorajärvi. Ainoastaan oma etu kiinnostaa. Ja sen takia he ovatkin lopulta jääneet yksin. Mutta tämäkin kuuluu Kinnusen feminismiin: nainen pärjää yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti