perjantai 18. huhtikuuta 2008

Elvytän kirjallisuusblogiamme

Luultavasti tulen olemaan ainoa, joka tätä edes lukee. Mutta eipä sen väliä, nyt on nimittäin painavaa sanottavaa, jonka pystyy ilmaisemaan yhdellä sanalla: Tylypahka.

Vannoin opinnäytetyötä vääntäessäni, että "kun tämä kauheus on ohi, luen kaikki Potterit". Aluksi oli hieman hankala asennoitua lukemiseen. Tuli pistoksia omatuntoon, että tässä sitä nyt laiminlyödään opiskeluja. Vähän aikaa meni tajuta, että eihän ole mitään laiminlyötävää, kun opinnotkin ovat ohi!

Omantunnon soimaamisen lisäksi vaikeuksia tuotti se, että ensimmäinen Potter ei oikein meinannut imaista. Ehkä olin lukenut Viisasten kiven liian monesti, joten piti kitkutella kirja puoleen väliin, ennen kuin sain Tylypahkan ovet kunnolla auki. Ja okay, my ram. Se on nyt menoa. Tylypahkan syövereistä ei helposti poistuta! Tähän mennessä olen lukenut Viisasten kiven, Azkabanin vangin ja Liekehtivät Pikarin. Kuten totesin toisessa blogissani, Salaisuuksien kammio jäi välistä. Tällä hetkellä olen menossa, luonnollisesti, Feeniksin Killassa.

Myönnän, etten ole täysin tietoinen, mitä normaalissa elämässäni tapahtuu. Olen koko ajan Harryn pään sisällä, joten en ole varma, että mitkä ajatuksistani ovat Harryn ja mitkä minun. Palekin näyttää Percyltä, Kynä Koukkujalalta, Abel Hagridilta (sori), äiti McGarmiwalta (heh heh), mummu Matami Pomfreyltä (molemmat mummut, itse asiassa) ja Charlie Weasley Stam1nan Pexiltä! Jälkimmäisen seikan koen huolestuttavaksi.

Tämä sekopäisyyteni johtuu osittain siitä, että olin eilen kipeä, enkä tehnyt muuta kuin luin Liekehtivää Pikaria. Siis luin koko kirjan yhden päivän aikana. Siinä on melkein 800 sivua. Ei kai ihme, että minulla vähän viiraa päässä!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Huomaan tulleeni rankatuksi jonnekin karvaisten kääpiöiden joukkoon, vai ymmärsikö vihjaisun oikeansuuntaisesti, heh.

Ehkä jo huomenna saan luetuksi toisen kirjan, josta olen ajatellut tähän blogiin avautua. Katellaan nyty... Meikälle on n810:n (kämmäri) mahjong-peli tai pussillinen pähkinäsekoitusta sama asia kuin sulle toi potter - vie mennessään, imaisee. Nyt vielä lelujen lelu, uusi puhelin, kahen megamöykyn kameralla. Tämä vasta elämää,

toteaa

Jimi Aaapeli Kannel