tiistai 22. huhtikuuta 2008

Vielä Varjeluksista ja huom. spoilervaara


Minua jäi vaivaamaan, kun en kirjoittanut laisinkaan kritiikkiä! Kuten jo sanoin, kirja oli mielestäni hyvä. Kävin jollain keskustelupalstalla, jossa haukuttiin Rowlingia siitä, että se tappaa kirjassa vain joitakin turhia ja jättää Ronin, Hermionen ja Harryn henkiin. Minusta tuo on nyt vähän käsittämätön väite. Sillä juuri se taika piili Voldemortin ja Harryn välillä, että Harry jää henkiin kirjassa mainittujen syiden takia. Että se mahtitaikasauva menettää voimansa sen ansiosta, että Harry kuolee vanhuuteen. Sitä paitsi Siriuksen ja Dumbledoren kuolemat olivat ihan tarpeeksi suuria menetyksiä Harrylle, puhumattakaan siitä, että Voldemort oli tappanut Harryn vanhemmat.

Seuraava juttu, mitä haukuttiin oli lopussa käytävä kaksintaistelu. Ok, oli kuinka kliseinen hyvänsä, niin pitihän Harryn lopulta lunastaa se, mitä kaikki siltä odottivat. Ja olisipa ollut tyhmä loppu, jos Ron olisi tappanut Voldemortin Harryn puolesta. Sittenhän koko kirjasarjan nimi olisi pitänyt olla Ron Weasley.

Mutta kolmanteen kritiikkiä saaneeseen seikkaan yhdyn, joiltakin osin. Kyse on epilogista. Se jätti hieman kylmäksi. Yhtäkkiä mennäänkin vuosia eteenpäin ja kerrotaan, miten Harry ja Ginny saattavat lapsiaan Tylypahkaan menevälle junalle. Sitten vain pitäisi olla tyytyväinen, että Harrylle kävi hyvin ja that's the end. Asia vain on niin, että ne jutut, mitä epilogissa kerrottiin, pystyi päättelemään myös itse. Eli epilogi oli oikeastaan turha. Rowling on joutunut kertomaan kirjan julkaisun jälkeen, mitä kaikille hahmoille tapahtui myöhemmässä elämässä. Miksei kirjoittanut sellaista epilogia, jossa kerrotaan kaikkien keskeisten henkilöiden kuulumiset. Nyt ei sanottu edes sitä, että Harrysta tuli aurori. Kuitenkin seitsemän kirjan ajan seurattiin tiiviisti monen mielenkiintoisen hahmon elämää ja sitten lopussa kerrotaankin vain, että minkä nimiset lapset Harrylla on.

No joo.. ehkä on sittenkin parempi, että on edes surkea epilogi kuin että ei ole epilogia ollenkaan. Noin pitkää kirjasarjaa ei saa lopettaa vain seinään, kyllä vähän täytyy selitellä!

Alan pikkuhiljaa saamaan normaalista elämästäni kiinni. Kävin nimittäin juoksemassa, se auttaa nollaamaan. On silti vielä ikävä Tylypahkaa ja kaikkia velhoja ja noitia. Tämä luku-urakka oli oikein opettavainen kokemus. Kirjat sisälsivät paljon hienoja ajatuksia, joita voi soveltaa myös omaan elämään, hehee!

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut raivokkaan lukurupeaman johdosta! Odotan vain, milloin mielenkiintosi kohdistuu Dostojevskin tuotantoon!

Muuten, kyllähän eplogeista komeimpaan yltää peterjackson sormustenherraelokuvissaan kolmannen osan viimeisen puolen tunnin aikana...

trv,

aa O K