lauantai 19. huhtikuuta 2008

Puoliverinen prinssi

Olen sivulla 252. Kirjassa on jotain 800 sivua, mutta pelkään, että saan tuon huomenna luettua. Pelkään siksi, koska minulla ei ole vielä Kuoleman varjeluksia eli kirjasarjan viimeistä osaa. Saan sen maanantaina, mutta siihen mennessä vieroitusoireet ehtivät iskeä.

Puoliveristä prinssiä en ole lukenut, jos katsot vanhempia blogitekstejä, huomaat syyn. Kirja jatkaa samaa tuttua Potter-laatua kuin viisi aiempaakin. Minua pelottaa, sillä en tiedä, mitä kauheuksia kirjan edetessä vielä paljastuu. Feeniksin killassa tapahtunut Siriuksen murha oli todella surullinen ja kammottava tapahtuma. Tämän kirjan lopussa kuolee Dumbledore, sen verran olen spoilaantunut, mikä on ihan yhtä kauheaa varmasti. En halua vielä ajatella sitä. Mitä kaikkea muuta vielä ilmeneekään?! Ehkä parempi, etten tiedä. On jännittävää arvuutella, mitä tuleman pitää. Luulen, että Dumbledore itse on puoliverinen prinssi ja että alussa kuvattu Malfoyn äidin ja Kalkaroksen välinen keskustelu on Kalkaroksen osalta huijaamista. Oikeasti se on hyvien puolella, olen varma siitä! Luulen myös, että Bill valitsee Tonksin, eikä sitä ärsyttävää Fleur-prinsessaa. Te, jotka olette lukeneet sekä 6. että 7. osan, toivoin, että ette spoilaa minua. Haluan lukea tapahtumat itse.

On kyllä ärsyttävää, että itse on ihan koukussa ja Potter-maailmoissa, eikä kukaan muu ymmärrä. Ketään muita ei kiinnosta. Pitäisi lukea jonkun toisen kanssa yhtä aikaa tämän sorttisia kirjoja, niin olisi joku kohtalotoveri, jonka kanssa jakaa Tylypahka-kokemuksia. Sehän tämän Nuharuven alkuperäinen tarkoitus oli, mutta en voi vaatia keltään seitsemän kirjan nopeatempoista luku-urakkaa näin yhtäkkiä. Onneksi voin kirjoittaa epätoivoisia kokemuksia tänne ja käydä itseni kanssa vuoropuhelua.

Ei kommentteja: