tiistai 22. huhtikuuta 2008

Potterit luettu (sisältää spoilereita)

24 h myöhemmin Kuoleman varjelukset on luettu. Aika tyhjä olo. Olin niin jännittynyt koko kirjan ajan, että lihakset ovat oikein kipeät nyt, kun ei tarvitse enää pelätä.

No, kukaan ei herännyt henkiin, mutta saipa Harry kuitenkin jutella Dumbledoren kanssa. Ja Kalkaros oli koko ajan hyvisten puolella, oli ollut Harryn puolella koko ajan! Ja sitten tietysti kuoli. Myös Tonks ja Lupin kuolivat, mikä oli hirveää. Eli kaikki Harryn vanhempien ystävät kuolivat. Nevillestä tuli sankari ja maahinen menetti näin Rohkelikon miekan.

On oikeasti sellainen olo, että kuinkahan pääsen taikamaailmasta pois. Ihan kuin olisin komennuskirouksen alaisena, en hallitse itseäni, vaan tuijotan eteenpäin lasittunein silmin. Kuoleman varjelukset oli hyvä kirja, se tosiaan piti otteessaan. Kaikki salaisuudet ehtivät paljastumaan 800 sivun aikana. Tosin mielestäni kirja olisi saanut olla pidempikin. Lukisin mielelläni Harryn myöhemmistä vuosista.

Mutta, ehkä on aika keskittyä omaan elämään. Olen viikon ajan ollut aivan eri maailmoissa, joten it's time to wake up. Oli siltikin mielenkiintoinen viikko. Haikeana hyvästelen nyt Harryn - toistaiseksi. Ehkä joskus parin vuoden päästä ryhdyn taas samaan urakkaan (silloin ei tarvitse enää arvuutella tapahtumia), mutta nyt hengähdän vähäksi aikaa kirjoista. Tauon jälkeen luen jotain aivan päinvastaista kuin HP:t, ettei mieleni sekoitu aivan tyystin. Pahinta olisi lukea lisää fantasiakirjallisuutta, mielenterveyteni horjuisi luultavasti pysyvästi.

Ei, seuraavaksi luen Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo.

Ei kommentteja: