torstai 18. elokuuta 2011

Liitonarkki

Kiitos Dan Brownille ja kirjalleen ”Da Vinci Koodi”: Olen pitkästä aikaa onnistunut lukemaan kokonaisen kirjan. Tarinan. Vaikka kriittinen kirjallisuudentuntija väenväkisin iloa pilaamaan: Humpuukia/Kirja on ihan paska/Täynnä asiavirheitä/yhdentekevää fiktiota/kioskipulppia/haisee koiranoksennukselle...


Mutta onpahan jälleen kerran tehty menestysteos Temppeliherrojen salaseurasta. Ei pidä unohtaman, että hiljattain jopa :)legendaarinen;) ankkapiirtäjä, Don Rosa, on Roope Ankka -tarinoissaan hyödyntänyt Jeesuksen jälkeläisten salaseuraa, sen salattua ja tukahdutettua elämää. Todettakoon tässä sivujuonteena hienovaraisesti se, että siinä missä Dan Brown on aloitteleva kisälli, Don Rosa on mestariluokan kolossaalinen titaani.



Mutta itse asiaan. Jeesuksen, Jumalan Pojan, jälkeläisiin. Da Vinci Koodi yrittää Jeesuksesta yksiavioista. Että Magdalan Maria olisi ollut hänen mielitiettynsä, the only one... Oma näkemykseni on hieman riehakkaampi: Hiljattain edesmenneen ”Topi Sorsakosken” elämänvaiheita on tihkunut lööppeihin. Niiden mukaan ”Topille” tarjoutuvia naisia oli pitänyt järjestää parijonoon. Niin se on ollut ja on vastakin. Kun ajatellaan parin tuhannen vuoden takaista supertähteyttä Juudeassa, tohtii olla, että naisia on sielläkin riittänyt... useampaan jonoon. ”Lisääntykää ja täyttäkää maa”, kehottaa Iso Kirja. Kun siis Jesse Jepukka opetuslapsineen on saapunut kylään, on aivan satavarmalla edellä kiirinyt tieto: ”Hameet korviin! Spermapumput tuloo! ” Onko sitten ollut niin, että jos iso-Jii ei ole jaksanu, niin joku opetuslapsista on hoidellu homman - sillä aikaa kun Jii on hyväillyt neidon hiuksia tahi antanut tälle jalkavoitelun/manikyyrin... Ja jos J. on ollu hyvässä iskussa, opetuslapset on pitäny järjestystä jonossa ja mustasukkaiset puolisot ja sulhaset loitommalla.. Niin se menee, nuorten viriilien miesten touhutessa. Alfauros määrää parittelujärjestyksen. Näinollen uskallan väittää, että suoraan Jumalasta polveutuvia kaksijalkaisia on maan päällä enemmän kuin uskaltaisi arvatakaan!



Tämä teksti tietenkin on kaikkinensa loukkaavaa ja erittäinkin rienaavaa, mutta halusin vain laittaa pienenä esimerkkinä, että jos kerran kristinuskon alkuvaiheiden tapahtumia ruvetaan höystämään mielikuvituksella, niin kyllä täältäkin pesee... Enkä epäile yhtään, että jos esittämistäni ideoista hieman säätäis kässäriä ja laittais oikovedoksen Vatikaaniin, niin eiköpä vain Benukka Ratzingerilainen bullaa paluupostiin.



Se, että katolinen kirkko on horassu Brownin kirjasta herneen nenään, osoittaa sen, ettei niillä siellä inkvisitiossa ole huumorintajua. Käsittääkseni Brown on nimenomaan huumorikirjailija. Ainakin sellaisena Da Vinci Koodin ymmärsin. Todennäköisesti Dan Brown hekottelee itsekseen: ”Hahaa! Ihan hömppää ja ne otti sen todesta! Tekivät elokuvankin. Hahaa...”



En malta olla siteeraamatta kirjan neljännen luvun alusta kohtaa, jossa kuvaillaan poliisipäällikkö Fachen olemusta:



”...Ylikomisario Bezu Fachen ryhti oli kuin vihaisella härällä - leveät hartiat suorina, leuka tiukasti rintaa vasten. Hänen tumma tukkansa oli kammattu taakse ja siloitettu hiusöljyllä, mikä korosti syvien otsalahdekkeiden välistä työntyvää nuolimaista uloketta - se jakoi ulkonevan otsan kahtia ja sojotti eteenpäin kuin taistelulaivan keula...”



Hmm... ”...otsalahdekkeiden välistä työntyvä taistelulaiva...” Rankkaa. Mitä tämä on englanniksi. Laitetaanpa googlen kääntäjä töihin:



”Chief Inspector Bezu Fache’s posture was like an angry bull, broad shoulders straight, chin firmly against the chest. His dark hair was turned back and plated hair oil which emphasized the deep frontal bight pushed between the arrow-shaped edges - it is divided into two protruding forehead, and sticked out forward like the battle of the ship's bow...”



Nerokasta! Pärjää psykologisessa tarkkanäköisyydessään kenelle tahansa klassikkokirjailijalle!



Alkuperäiskielellä, suoraan kirjailijan päätteeltä tuo nerokkuus kajahtaa sanatarkasti näin:



”Captain Bezu Fache carried himself like an angry ox, with his wide shoulders thrown back and his chin tucked hard into his chest. His dark hair was slicked back with oil, accentuating an arrow-like widow’s peak that divided his jutting brow and preceeded him like the prow of a battleship...”



Nimimerkissä ”Dan Brown” on selvästi nobelainesta!



Jaa että mikä ihmeen ”liitonarkki”? Haluan tässä yhteydessä ja aina palauttaa mieliin, että enimmäkseen uskontojutuilla äärimmäistely on ”liitonarkkareiden” touhuja. En siis tarkoita, että ”liitonarkki” tulisi ymmärtää ”Liiton arkiksi” vaan ”Liito-narkiksi”. Narkki = narkkari. Ne sellaset liito-narkkarit on jotakuinkin himmeitä leijujia, jotka kuvittelee kaikkea joutavaa. Niinku tää Dan Brownkin. Todennäköisesti vähintään psyykelääkkeiden voimin.

2 kommenttia:

myy kirjoitti...

Hahhhahah.. ei helkkari. Jos viiksekäs pikkulapsi on mauton juttu, niin kyllä tämä menee harppauksella sen edelle (mutta juuri tällaista tykitystä odotin).

Mutta jos en liikaa kiinnitä huomiota tohon sperma-asiaan, niin oikeassa olet: Da Vinci-koodi on huumorikirja. Epäilen kuitenkin, että huumori on tahatonta. Kirjailija itse ottaa asiansa vakavasti ja uskoo satuihin, joita päänsä synnyttää.

Anonyymi kirjoitti...

wikipuolella mainitaan D. Brownista mm:

"...1994 Brown julkaisi levyn nimeltä Angels & Demons. Samana vuonna hän luki Sidney Sheldonin romaanin Tuomiopäivän salaliitto ja katsoi pystyvänsä parempaan. Hän aloitti Digital Fortressin kirjoittamisen ja teki yhdessä vaimonsa kanssa huumorikirjan 187 Men to Avoid: A Guide for the Romantically Frustrated Woman, jota myytiin muutamia tuhansia kappaleita...."

zä the aazi