keskiviikko 10. elokuuta 2011

Lolita

Vladimir Nabokovin Lolita tuntui aluksi yököttävältä ja ahdistavalta. Kirjahan kertoo 37-vuotiaan miehen, Humbertin, sairaasta mieltymyksestä nuoriin tyttöihin. Erityisesti kirja painottuu kertomaan hänen suhteestaan 14-vuotiaaseen Lolitaan. Toisin sanoen, Lolita on tarina pedofiliasta.

Voin vain kuvitella, millaisen vastaanoton kirja sai julkaisuvuonnaan 1955. Kuinka Nabokovin pääteltiin olevan itse tuo Humbert (ihmisillä saattaa monesti mennä fakta ja fiktio sekaisin). Wikipedian mukaan (jep, niin helppo - ja niin epäluotettava lähde.. en kohta kehtaa enää myöntää, mistä tietoni ammennan) Lolita laitettiin heti kiellettyjen kirjojen listalle. Niin kuin se nyt olisi pedofilian ylistys!!

Sillä luettuani kirjaa jonkun matkaa, huomasin alkujärkytyksen jälkeen, että Nabokov - jos joku - on kirjaimellisesti kaunokirjallisuuden edustaja. Niin kauniisti hän käsittelee sanoja. Välillä ehkä hieman liiankin kauniisti ja taidokkaasti, toisinaan tuntuu, että maalailu yltää (nyt tulee lempparisanani) jaarittelun puolelle (jaarittelu Ankkurin sanakirjassa tarkoittaa eksymistä aiheesta ja vähän myös paikallaanjunnaamista siellä aiheeneksymis-kohdassa).

Ja joo, ei tämä mitään pedofilian ylistystä ole. Humbert kuvataan varsin pakkomielteiseksi, sairaaksi tyypiksi, jonka elämän ainoa päämäärä on sekaantuminen varhaisteineihin. Lopulta hän tajuaa, ettei kohdellut Lolitaa muuta kuin tarpeidensa tyydyttäjänä. Tällainen kirja voi päättyä ainoastaan kuolemaan. Kenen, sitä en paljasta.

Ei kommentteja: