keskiviikko 15. tammikuuta 2014

1984

Eric Arthur Blair eli Georg Orwell. Kirjan oikeampi nimi kuuluisi olla "101", siis "yny". Jos ihmettelee että minkä tähe, niin lukee kirjan.

Orwellin sepustusta lukiessa tulee väistämättä mieleen sanat totalitarismi ja dystopia. Just noilla sanoilla teosta kuvaillaankin nykypäivän Isonveljen, googlen, hakukoneen löytämässä wikipediassa, pikkuveljessä.

Hämärästi muistan 30 vuotta sitten, -vuonna 84, ahkerasti käydyn keskustelua tästä kirjasta. Jopa niin, että tuntui olevan ikäänkuin måste lukea se. Ymmärtääkseni sama ilmiö elää nykyään esim Sofi Oksasen bestsellereiden vaiheilla - korjatkaa jos olen väärässä.

Mutta mitä ite kirjasta pitäis nyt, 65 vuotta sen julkaisemisen jälkeen todeta. Humoristinen, ratkiriemastuttava. Tai no, hauskaa on korkeintaan se, miten Intiassa syntynyt Eric Arthur Blair on übervakavuudella paneutunut totalitaarisysteemin olemukseen. Jostain etäältä muistin sopukoista tyrkkää kielenpäälle sanat Friz Lang ja Metropolis. Ite kirjailija on takuulla naureskellu hervottomasti tajutessaan: "ne lukee  mun tekstejä vielä vuosikymmenten kuluttua...ja ottaa kaiken tosissaan!"

1900-luvun alussa syntyneiden dystooppiset ajatukset kyllä ymmärtää. Kun elää kahden maailmanlaajuisen joukkoteurastuksen ja suurten ideologisten vääntöjen aikoihin,  lienee turha odottaa yleviä ja humaaneja tekstejä "vapaus,  veljeys,  tasa-arvo" -hengessä.

Lukukokemuksena kirja on vastenmielinen, iljettävä, yököttävä, luotaantyöntävä kuin sakkariinilla maustettu öljyn ja pellin makuinen viski, jolla huoneesta 101 hengissä selvinneet yrittävät nujertaa alitajunnasta esiinpulpahtelevia muistoja.

Liekö muuten sukua Tony Blairille? Vai onko sekin nimimerkki...

Ei kommentteja: