perjantai 24. tammikuuta 2014

Valtaistuinpeli

Kyseisellä nimellä tätä George R. R. Martinin on taidettu Suomessa kaupitella, kyseessä on ensimmäinen osa Tulen ja jään laulu kirjasarjasta. Itse tulin tietoiseksi tällaisen kirjasarjan olemassaolosta löytäessäni Kindlen kirjakaupasta viiden kirjan yhteisjulkaisun, jonka luvattiin olevan alkuperäisteos Game of Thrones TV-sarjan takana. TV:stä en ole tuota katsonut, mutta nimi on tuttu; niinpä ostin kirjat 20 € yhteishintaan.

Kun ryhtyy lukemaan jotain kirjaa ilman oikeastaan mitään ennakko-odotuksia, saattaa yllättyä. Martinin kirja osoittautui koukuttavaksi; hyvin koukuttavaksi. Kirja rakentui eri henkilöiden näkökulmasta kerrotuista luvuista, jotka oli nimetty aina kyseisen henkilön mukaan. Tällaisesta näennäisestä henkilökeskeisyydestä huolimatta kirjan henkilöhahmot jäivät kyllä valitettavan ohuiksi ja oikeastaan ainut vähän mielenkiintoisempi hahmo oli lyhytkasvuinen Tyrion Lannister.

Luvut oli rakennettu saippuasarjan tapaan, jolloin luku tuppasi loppumaan "cliffhangeriin". Tästä seurasi kaksi ongelmaa: Jo luvun alkutilanteesta alkoi jossain vaiheessa arvata, millaiseen liemeen tämä henkilö seuraavaksi viedään ja toiseksi lukijana alkoi tuntea itsensä jollain tapaa hyväksikäytetyksi. Hyväksikäytön tunnehan on tuttu kaikille koukuttavia kirjoja lukeneille. Tässäkin blogissa on kuvattu viimeksi kai Ropposen dekkareiden aiheuttamaa pakkomiellettä.

Hyväksikäytön tunne ei ainakaan vähentynyt kirjan lopussa; kirja kun ei muodostanut varsinaisesti minkäänlaista tarinan kaarta, vaan suurin osa aloitetuista juonista jätettiin häijysti kesken, odottamaan seuraavaa kirjaa.

1 kommentti:

sarka kirjoitti...

Hiihoo, ootan seuraavien kirjojen arvostelua! Itellähän tilanne on täysi sua päinvastainen: olen sarjaa seurannut alusta saakka, mutta kirjoja en ole kokonaan lukenut.

Pätkiä kirjoista, kaikista niistä olen selaillut, ja niiden ja sarjan perusteella olen arvioinut Martinin tuotoksen sormusten herran härskiksi isoveljeksi. Isoveljeksi, jolla on seksiaddiktio, taipumus erittäin raakaan väkivaltaan ja joka on läpeensä paha.

Tulen ja jään lauluhan hyörii ympyrää, kaikki tavoittelevat valtaistuinta ja omaa etuaan. Tätä kaiketi jatkuu koko kirjasarja. Toivon, että jossain vaiheessa joku valtaistuimen tavoittelija tuumaaki , että mieluummin vietän elämäni syrjäseuduilla ja kasvattelen viinitarhaa. On vähän tylsää, että kaikki ovat niin vallan- ja kostonhimoisia. Mutta tämä on vain minun mielipiteeni, minun, joka arvostan bilbomaisia sankareita, koska he tietävät, että elämän onnellisuus löytyy pienistä asioista.

ai niin, ja silti tykkään sarjasta, vaikka se on niin synkkä. On se kuitenkin hienosti toteutettu.