sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Korppi ja Kultakuoriainen

Edgar Allan Poen novelleihin tutustuin kolme vuotta sitten Kauhutarinoita-äänikirjana. Tuohon äänikirjaan oli koottu seitsemän novellia, jotka löytyvät myös Korppi ja Kultakuoriainen -nimisestä kokoelmasta.

Tässä kirjassa ei ole kaikkia Poen novelleja, mutta sellainenkin löytyy: Jaana Kapari-Jatan vuonna 2006 suomentama Kootut kertomukset. Olen tykästynyt Poehen, joten tuo kokoelma on hankintalistalla.

Poe on nykyajan lukijalle helppo pala. Tarinat eivät sisällä uskonnollista paatosta tai ylitsepursuavaa melodramatiikkaa. Tarinoidensa perusteella Poe vaikutti muutenkin aika modernilta ihmiseltä uteliaisuutensa vuoksi (= tiede ei uhka, vaan mahdollisuus). Hän oli kiinnostunut luonnontieteistä ja ihmisen parantamiseen liittyvistä uusista tuulista, kuten mielisairaala- ja kaksi hypnoosi-kertomusta osoittavat. Tosin kaikki nuo kolme tarinaahan päättyvät epäonnisesti, mutta kiintoisaa, että Poe oli keksinyt kirjoittaa moisista aiheista.

Näistä aikaisemmin minulle tuntemattomista tarinoista pidin eniten Kultakuoriaisesta, joka ei ollut kauhukertomus, vaan siinä ratkaistiin mystisen hyönteisen arvoitusta. Tarinassa oli huumoria, mikä kaiken kauhun keskellä oli varsin virkistävää. Muista novelleista Musta kissa oli ainoa, joka oli niin vastenmielinen, että jouduin pikalukemaan. Lapsien ja eläinten kaltoinkohtelu aiheuttavat minussa pahoinvointia.

Ei kommentteja: