Auringon pimeä puoli

Marisha Rasi-Koskisen Auringon pimeää puolta olin jonottanut ensin Helmetissä ja sitten Keskikirjastoissa. Jälkimmäisessä riitti puolentoista viikon jonotus. Ja paljon lyhyemmän aikaa meni itse kirjan lukemiseen. Sehän suorastaan imaisi!

Auringon pimeä puoli kertoo 16-vuotiaasta Emiliasta, joka ei ole koskaan tavannut vanhempiaan, koska äiti kuoli synnytyksen yhteydessä ja isä on kadonnut. Emilia elää isoisänsä kanssa dystopiayhteisön keskellä. He ovat yhteisön ulkopuolisia, eivät Valittuja, jotka palvovat johtajaansa sokeasti. Yhteisö asuu Voiton Kaivos -nimisessä suljetussa kaupungissa.

Alun tunnelmista tulee mieleen Nälkäpeli-trilogia ja ehdin jo pelätä, että tämä on kotimainen versio sille. Onneksi ei, sillä kirjassa tapahtuu kiinnostava käänne, kun se muuttuukin aikamatkustustarinaksi. Minua vähän riivaa nykyhetken Emilian jälkiviisastelu. Minusta se on vähän juonen paljastelua ja pilaa jännitettä. Olisin myös jättänyt pois lauseen: "hän tuli sisääni." Tarvitseeko seksiä aina tunkea suorasukaisesti joka paikkaan. Se tekee vähän rahvaanomaisen kolauksen muuten oivan mystilliseen tarinankerrontaan.

Odotin Auringon pimeältä puolelta kiinnostavaa lukukokemusta ja sellaisen myös sain. Ilahduin, kuinka kunnianhimoinen se oli. Voisin kuvitella, että 15-vuotias minä olisi myös tykännyt tästä. Kirja kun ei ollut lapsellinen, vaan ajatuksia herättävä näin 36-vuotiaallekin. Ilahduttavaa, että se palkittiin nuorten Finlandialla.