Ulla-Lena Lundbergin vuosina 1983 ja 1985 julkaistut Kuninkaan Anna ja Kökärin Anna ovat vielä kovin kaukana Jään hienoudesta. Mutta pilkahduksia Lundbergin myöhemmästä taituruudesta on kyllä nähtävillä.
Kuninkaan Anna painottuu Annan nuoruusvuosiin, Kökarin Anna kertoo vanhenevan naisen tarinan.
Kuninkaan Annassa olin ihan hirveän innostunut saaristokylän elämän kuvaamisesta. Kun Anna oli äitinsä ja veljensä kanssa pyytämässä kalaa ja heidän veneensä moottori hajosi myrskyssä, draama vaihtui trilleriksi. Selviytymistaistelusta lukeminen sai kädet hikoamaan. Se sai tuntemaan, että oli itsekin paikalla, käsien iho auki hiertyneenä.
Valitettavasti pian tämän jälkeen kirja muuttui hetkellisesti harlekiiniromaaniksi. Romanttisella juonenkäänteellä oli loppuelämän vaikutukset päähenkilöön. Voi, kuinka ärsytti lukea, miten Anna haikaili Staffanin perään! Tyyppi oli itsekäs, nuorta tyttöä hyväksikäyttävä limanuljaska, joka väkisin makasi tytön ja käytti häntä ilmaisena palvelijanaan. Ja sitten tämä tyttö tuhlasi koko loppuelämänsä vaalien kuvaa tästä paskapäästä! Se ei ollut uskottavaa. Olisihan Annalta pitänyt tippua suomut silmiltä iän myötä. Että hän olisi nähnyt, ettei hänessä itsessään ollut vikaa, vaan kaikki syy oli miehessä! Ja sitten, kun hän kymmenen vuotta myöhemmin teki taas vastaavan virheen, se vasta tuntuikin uskomattomalta ja turhauttavalta. Miksi hän ei muka olisi oppinut paremmaksi ihmistuntijaksi? Kun hän muutenkin kasvoi ihmisenä, miksi hän ei onnistunut näkemään huonojen miesten läpi?
Voin kuvitella, että näissä kirjoissa on paljon Lundbergin omia kokemuksia ja monella henkilöllä on tosielämässä vastine. Siksipä tarina tuntui kaikkine hahmoineen niin eloisalta. Jäin miettimään Annan kiltteyttä. Hän olisi monta kertaa voinut olla vähemmän kiltti, sanoa vastaan, olla uskomatta ihmisistä hyvää. Ja saada siten elämästään enemmän sellaista kuin mitä olisi halunnut. Kaiken kaikkiaan kirjassa oli hienoja pohdiskeluja mielen muutoksista ihmisen vanhetessa. Ainoastaan rakkauselämässään Anna tuntui tosiaan jääneen parikymppisen tasolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti