Pajtim Statovcin Bolla kuuluu niihin Finlandia-voittajiin, joita lukiessa miettii vähän väliä "eikö tosiaan ollut mitään parempaa ehdolla?". Vertailun vuoksi täytynee tutustua muihinkin viime vuoden ehdokkaisiin.
Bollan päähenkilö on Kosovon albaani. Tarina alkaa 1995 Pristinasta. Mies, Arsim-nimeltään, aloittaa seksisuhteen toisen miehen kanssa, vaikka on tahollaan naimisissa. Kotona hän lyö vaimoaan, tämän tultua raskaaksikin. Milos, mies, johon hän rakastuu tai luulee rakastuneensa, on serbi. Alku vaikuttaa perinteiseltä Romeo ja Julia -tarinalta, mutta mitä pitemmälle kirja etenee, sitä selvemmäksi käy, että tämä onkin kaikkea muuta. Se on tarina empatiakyvyttömästä ihmisestä, joka ajattelee aina vain omia etujaan ja himojaan. Jälkimmäiseen liittyen, seksiähän tässä sitten onkin. Siitä on saanut sivuntäytettä.
Bollassa häiritsee sen sekavuus. Väliin kirjoitetut kursiivijaksot, joissa yritetään taiteellisesti avata sodan kauhuja ja rakkausosiota, tuovat vain lisää epäselvyyttä touhuun. Kielikin on ihmekikkailua, kielikuvia piisaa ja vaikuttaa päsmäröinniltä. En oikein edes ollut samaa mieltä kaikkien metaforien kanssa.
Kirjassa kiinnostavinta oli sen vastenmielinen päähenkilö, johon ei todellakaan voinut samaistua. Se hetki, kun Arsim hakee Milosin mielisairaalasta ja haluaa vain juosta karkuun, kertoo, ettei kyse ole koskaan ollut rakkaudesta. Se kertoo viimeistään, että Arsim on luonnehäiriöinen, paha ihminen. Mutta pahuutta olisi voinut analysoida syvemmin. Käsittely jää kovin etäiseksi, eikä minulle oikein selvinnyt, miksi Arsim on sellainen kuin on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti