Pitkään meni ihan hyvin

Anna Rimpelän Pitkään meni ihan hyvin oli yhden vitsin kirja.

Ennakkoluulot, niistähän saa revittyä stand-uppia ja Rimpelä varmasti vanhusten ennakkoluuloista on tehnyt useita settejä. Kokonaisen kirjan verran tuo vitsi ei kuitenkaan toimi. Novellina olisi voinut mennäkin. Mutta tämä tuntui lähinnä pitkitetyltä vitsiltä, joka muuttuu pitkittyessään sekä syrjiväksi että rasistiseksi. Jälkimmäistä se taisi olla tosin alusta alkaen.

Myönnän sen, että välillä vanhat ihmiset voivat haksahtaa älyttömyyksiin. Että jokainen katonkorjaaja muka on hyvällä asialla liikkeellä (eikä ollenkaan rahastukset mielessään) ja kun he sanovat, että katto pitää korjata, heitä on uskottava. Siitä huolimatta, että taloon tehtiin uusi peltikatto edelliskesänä. Juu, kyllähän tuonkaltaisille jutuille saa nauraa. Mutta kauanko ne naurattavat.

Pitkään meni ihan hyvin -kirjassa ikääntynyt Aino kuvittelee, että osallistuttuaan lähetysyhdistyksen kummilapsitoimintaan, hän onkin itse asiassa tilannut itselleen aviomiehen Afrikasta. Tästä sitten jauhetaan ja väännetään vitsiä. Rimpelä sinänsä osaa kirjoittaa ihan hauskasti, mutta kirjan sisältöön menee maku jo varhaisessa vaiheessa ja kirjoitustyylikin alkaa päin vastoin nyppiä.