Marie Benedictin Agatha Christien arvoitus kertoo fiktiivisen tarinan kirjailijan katoamisesta vuonna 1926.
Huhheijakkaa, kuinka joutavan päiväistä, ajattelin kuunnellessani tätä kirjaa. Tykkään Christien kirjoista, ne ovat nokkelia ja niissä on huumoria. Mutta Benedict kirjoittaa Agathasta hyvin tosissaan eikä hän ole löytänyt sitä samaa tyyliä, jolla Christie on kirjansa kirjoittanut. Tätä olisin odottanut. Jos nimittäin yrittää päästä historiallisen henkilön nahkoihin, pitäisi yrittää osata kuvata hänet hänelle ominaiseen tapaan.
Nyt tuloksena oli vain tylsää ja synkkää kuvausta Agathasta ja hänen ensimmäisestä, varsin kelvottomasta aviomiehestään.
Kirjan pelasti se, että loppu oli oivallinen. Kirjailija saa vakuutettua, että luultavasti Agatha teeskenteli muistinmenetyksensä ja kyseessä oli aviokriisi, jonka syypäänä oli pettävä aviomies. Katoamalla Agatha sai kiristettyä mieheltään sen, minkä halusi eli maineensa avioliiton puhtoisen osapuolena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti