Taidehistorioitsija Riitta Konttisen Kunpa saisin hänen elämänsä -teos oli jälleen erinomainen. Jälleen, koska hiljattain kuuntelemani Anni Swanin elämäkerta oli sekin Konttisen kirjoittama. Miten tärkeää työtä Konttinen tekeekään, kun hän kertoo meille näistä suurnaisista. Kunpa saisin hänen elämänsä -kirjassa pääosissa ovat Helene Schjerfbeck ja Venny Soldan-Brofeldt. Samalla, kun Konttinen kertoo Helenen ja Vennyn elämistä, hän kertoo siitä, kuinka Suomi muuttui näiden naisten elinaikana 1860-luvulta 1940-luvulle.
Kirja on kuin lämmin peitto, jonka voi levittää päälle ja oleskella sitten mukavasti sen huomassa. Kirjan taiteilijanaiset elivät pitkät elämät, ja vaikka vastoinkäymisiä olikin, he jääneiden kirjeidensä perusteella olivat onnellisia. He saivat elämältä paljon, Vennystä voisi sanoa, että kaiken mahdollisen, koska hän sai perheenkin. Tämä jäi Heleneltä puuttumaan ja ilmeisesti se ja toteutumatta jäänyt rakkaussuhde harmittivat häntä. Kirjan otsikon lausahduskin on Helenen suusta, hän hieman kadehti omien jälkeläistensä ympäröimää Vennyä.
Kirja on viehättävä aikamatka, ja myös matka siihen, mitä naiseus on. Vennylle oli tärkeää olla äiti ja vasta äitiys täydensi hänen mielestään naisena olemisen. Mutta täysi nainen oli Helenekin, vaikkei hän äidiksi päässytkään. Helene ihmissuhteista läheisin oli hänen äitinsä, joka oli varsin mahdoton ihminen. Äiti läksytti Heleneä ja vaati tätä tekemään kotitöitä. Miten paljon hän olisikaan saanut tehtyä taidetta, jos hänen ei olisi tarvinnut siivota! Vennyn taiteen tekoa häiritsi myös perhe-elämä, vanhuksen sijaan hänellä oli hoidettavana lapsensa.
Olin aiemmin ajatellut, että Helene eli yksinäisen elämän, mutta tämän kirjan perusteella hänellä oli rikas sosiaalinen elämä. Ja se, kuinka hän vielä vanhana ja sairaana kertoi rakastavansa elämää, kertoi siitä, että hän sai elämästä kyllikseen eikä luopunut siitä surkeana ja hyljättynä. Venny taas eli elämänsä loppuun saakka liikkeessä ja kuoli Konttisen mukaan "saappaat jalassa". Jos siis haluaa lukea onnellisista lopuista, mielestäni tämä kirja kertoo niistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti