keskiviikko 4. maaliskuuta 2009

Taikatalvi

Ennen kuin kerkesin kirjastoon, kaivoin esiin Tove Janssonin Taikatalvi-kirjan. Vaarallinen juhannus pitää lukea aina kesäisin ja Taikatalvi on luettava ehdottomasti talvella.

Taikatalven lukeminen on kuin aikamatka lapsuuteen. 80-luvun lopun ja 90-luvun alun talvet palasivat mieleen, lumilinnat ja pulkkamäet. Tuli turvallinen olo (sanan kaikissa merkityksissä).
Muumipeikko herää talvella kesken talviunien ja hän on aivan yksin. Kaikki muut jatkavat talviuniaan, eikä heistä ole seuraa.
Pikku Myy tosin herää myös, mutta hän ei ole kovin seurallinen. Siinä missä Muumipeikko haluaa muistella viime kesää, Pikku Myy haluaa ottaa kaiken irti talvesta, eikä ymmärrä, miksi Muumipeikko liimailee talon seiniin kiiltokuvia.

Taikatalvi on ainoa muumikirja, missä käsitellään kuolemaa. Orava kuolee kylmyyteen, vaikka Tuutikki kovasti yritti varoitella. Tuutikista en muuten pienempänä pitänyt. Minusta hän oli kylmä, empatiapuutteinen henkilö, joka omi muumien uimakopin omaan käyttöönsä lupaa kysymättä. Nyt ymmärrän, että Tuutikki on erakko, joka on viettänyt niin paljon aikaa näkymättömien ystäviensä parissa, ettei osaa kommunikoida normaalien otusten kanssa ja asettua heidän tunnetiloihinsa. Tuutikista tulee kuitenkin kiva, kunhan hänet oppii tuntemaan.
Pikku Myykin on erakko. Ja hänen suustaan kuullaan totuus. Hän on vastakohta Muumipeikolle, joka ikävöi kesää ja äitiään. Pikku Myy on ehkä itsekäs, mutta hän on hyvä sopeutumaan. Hän on sellainen, joka elää hetkessä, eikä turhia murehdi. Hänellä on vain kaksi tunnetilaa, hän on joko vihainen tai iloinen.

Mörkö on Taikatalven surullisin hahmo. Häntä palelee, mutta hän ei voi lämmitellä, koska tuli sammuu hänen kosketuksestaan. Hän on yksinäinen, sillä kaikki pelkäävät häntä. Hän, jos kuka, on väärinymmärretty.
Taikatalvi ei ole vanhentunut silmissäni. Sitä pidetään lastenkirjana (piirrosten ja hahmojen nimien vuoksi), mutta yhtä lailla se sopii aikuistenkin luettavaksi. Rivien välistä voi löytää yhtä ja toista. Esimerkiksi, oletko sinä Hemuli, josta kukaan ei pidä, etkä itse huomaa, kuinka ärsyttävä olet? Vai oletko esi-isä, joka haluaa asua kaakeliuunissa ja kääntää taulut väärinpäin? Vai oletko sittenkin tiskipöydän alla asuva salaperäinen otus, jolla on suunnattomat kulmakarvat ja joka haluaa tulla väärinymmärretyksi?
Niin. Mietipä sitä.

Ei kommentteja: