sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Pale suositteli

Soitin viime viikolla kirjastosta Palelle ja kysyin, että josko hän suosittelisi minulle jotain kirjaa. Hän kehui Hannu Raittilan Ei minulta mitään puutu-opusta. Siihen sitten tartuin.

Ei minulta mitään puutu-kirjassa on monta minäkertojaa. Aluksi olin vähän hukassa, että mikä tässä nyt on homman nimenä, kunnes sain kiinni tarinasta.

Minäkertojat saattoivat vaihtua esimerkiksi hahmojen keskustellessa keskenään, jolloin kerrottiin tilanne molempien keskusteluun osaaottavien henkilöiden näkökulmasta. Ihan hauska idea. Raittila oli tehnyt järjestelmään selkoa sillä, että esimerkiksi Leila puhui kirjakieltä, mutta Panu stadin slangia.

Kirja oli oikeastaan sukutarina. Kehyskertomuksena oli lestadiolaisten suviseurojen järjestäminen, mutta ihmisten muisteloissa elettiin Leinosen suvun tarinaa taakse päin aina siihen asti, kun suvun ikijäärä, pappa, oli vasta nuori lestadiolaissaarnaaja.

Minusta tästä sukutarinasta oli saanut ottaa enemmänkin irti. Suviseurojen järjestäminen ei ollut kovin kiinnostavaa (välillä pitkästyttävää). Lestadiolaisteltan pystyttämisestä ja sen ominaisuuksista jauhettiin sivutolkulla, kyseisen selonteon olisi voinut tehdä lyhyemminkin, ei sillä sentään NIIIN suurta merkitystä ollut itse juonen kannalta.

Muuten. Luulen, että Raittila on körtti.

Tämän perusteella voisin kuvitella lukevani lisää kirjailijan tuotantoa. Mutta ehkä joskus myöhemmin.

7 kommenttia:

Giljain kirjoitti...

Ugh, Raittilaa. Anal Grande oli tuskaa, pitäisiköhän Hannulle antaa uusi mahdollisuus?

Raittila on vasemmistolainen ateisti mutta hänen sukunsa on ollut pitkälti mukana kristillisten yhteisöjen toiminnassa. Liekö äitinsä vai isoäitinsä, joka on säveltänyt/sanoittanut virsiä.

myy kirjoitti...

Aa.. Siinä selitystä tälle lestadiolaistutkielmalle.

Tällä hetkellä olen ihan totaalisen koukussa Garpin maailmaan. Katsotaan, kerkeänkö lukemaan tämän viikon aikana.

Giljain kirjoitti...

Huh, ihania yllätyksiä sinulle luvassa...

Anonyymi kirjoitti...

Isänsä, Tapani Raittila, on yksi Suomen parhaimmista muotokuvamaalareista. Kandee googlettaa. Herkkä tatsi, oivallinen ote!

Jostain muistan kuulleeni H.R:n viistoistakesäsenä saarnanneen vasuriaatetta yliopistoviisaille. Kun vastaava Hengen Voima ja Palo istutetaan lestamentaaliin tyyppin, voi olla varma että hameväki lakoaa ja äijäporukka nöyränä kumartaa uuden alfauroksen edessä...

jmi.

Timbeland kirjoitti...

Hannu Raittilan täti on runoilija Anna-Maija Raittila. Hän uudistanut virsilyriikkaa ja tuonut Suomeen alkujaan ranskalaisen taizé-yhteisön. Taizé-laulut ovat lyhyitä rukouksia, jotka soivat kauniisti( olen laulanut niitä, ehkä myös Giljain).

Raittiloiden kristillinen tausta löytyy laestadiolaisuudesta, mutta Hannun teksteistä ei niitä juuri tunnista, ehkä enemmän körttiä kuten po.kirjasta käy ilmi.

Pellervo kirjoitti...

Auralle saattaisi jossain vaiheessa maistua saman miehen kirjoittama Atlantis, jossa muunmuassa sekkailee parivaljakko, joka pohtii, mitä Kustaa III ja Armfeldt tekisivät tässä tilannteessa.

myy kirjoitti...

JOO! Atlantis alkoi heti kiinnostaa.. Garp on kuitenkin edelleen kesken (kiireitä ollut) ja odotan, että Pale tuot mulle sen Gustav Mauritz Armfeltin elämäkerran.