tiistai 16. helmikuuta 2010

Anna minun rakastaa enemmän

Luin siis Juha Itkoselta toisenkin kirjan näin lyhyen ajan sisällä. Muistaakseni tuosta Anna minun rakastaa enemmän- kirjasta oli kuunnelma Ylex:llä joskus parisen vuotta sitten. Silloin en kerinnyt siihen mukaan, vaikka yleensä tykkään kyllä kuunnella kirjoja ääneen luettuna, jostain syystä en vain jaksanut seurata sitä. Yritin löytää sitä elävästä arkistosta, mutta ilmeisesti se oli once in a lifetime.

Niin mitä itse pidin tuosta kirjasta. Kirjahan kertoo nuoresta miehestä, jonka ex-tyttöystävä on rokkistarba Summer Mable, Suvi Vaahtera sekä vanhemmasta naisesta, joka on kyseisen staran äiti. Vuorotellen he käyvät läpi suhdettaan Suviin. Minua häiritsi Kohti-romaanissakin tuo hyppivä kerronta, välillä sai lukea luvun puoleen väliin ennen kuin ymmärsi kuka kertoo ja kenestä. Toinen asia mikä aiheutti ärsytystä oli kirjaan "lavastetut" lehtijutut Summer Mablesta. Kaikista ärsyttävistä oli, että jutut ei olleet mistä mielikuvituslehdestä vaan esim. Hesarin Kuukausiliitteestä Perhesiteet-juttusarjan juttu ja City-lehden haastattelu (yhtä typerään tyyliin tehty). Itkonen oli varmasti halunnut tehdä Summer Mablesta mahdollisimman todellisen hahmon, että ihmiset kirjan luettuaan jo melkein googlettaisivat Mablen nimeä ja alkaisivat pohtimaan onko tällainen henkilö todella ollut.

No jotain positiivista: Kirja imi mukanaan, luin sitä muutamana iltana ennen nukkumaan menoa, mutta loppujen lopuksi se kävi niin koukutavaksi että se oli pakko lukea kerralla loppuun. Kaiken kaikkiaan henkilöt olivat kyllä huomattavasti mielenkiintoisempia kuin Kohti-kirjassa. Voin kyllä suositella kirjaa, varsinkin sellaisille ihmisille jotka tykkäävät siitä että kirja etenee vähän sekavasti. Onko se muka mikää meriitti?

4 kommenttia:

Myy kirjoitti...

Ei vitsi toi loppu, hahahhahahhahah. Mutta käsittääkseni tykkäsit siitä silti? En lue ite varmaan koskaan enää mitään tai ehkä sitten joskus, kesällä..

Saara kirjoitti...

No tykkäsit kyllä, lukuunottamatta niitä joitain ärsyttäviä asioita jotka jo mainitsinkin.

Pellervo kirjoitti...

Tuo amre on kirjana vähän vähän mallia unbreakable eli koko juttu perustuu yhteen keskeiseen "muttaan" josta kyllä vihjaillaan, muttei sanota suoraan.

Muutenhan itkonen on tällaisen 'moniäänisen' kerronnan harjoittajana suomen huippua. Tosin rajaan tämän lausunnon koskemaan ainoastaan itkosen 1. Romaania, jossa kyseistä kerrontatapaa hän kunnolla hyödyntää. Amre kyllä rakennetaan samoista osista, mutta juoni asettaa rajoitteita kerronnalle.

Ja minä muuten tykkään moniäänisestä kerronnasta, kollaasiromaaneista, ym. Sekavasta.

Saara kirjoitti...

Joo siis tuo "moniääninen" kerronta on kyllä sillä tavalla ihan mielenkiintoista, että se saa tuollaisen aika tavallisen tarinan paljon mielenkiintoisemmaksi, kun sitä kerrotaan monelta taholta. Tarina on paljon monipuolisempi.