sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Armolahja

Toni Morrison on kirjoittanut orjuudesta ennenkin. Minun maani, minun kansani julkaistiin jo vuonna 1988, jossa Morrison käsittelee orjien asemaa 1800-luvulla. Viime vuonna suomeksi käännetty Armolahja on traaginen ja hirvittävä kertomus 1690-luvun Englannille kuuluvasta siirtomaa-Amerikasta. Florens on orja, jonka entinen omistaja antoi hänet 8-vuotiaana velkana eteenpäin Jacob Vaartille. 16-vuotiaana hän rakastuu Vaartin tilalla vierailevaan seppään, joka Florensin tavoin on väriltään musta, mutta säädyltään vapaa.

Morrison saa ihmisen riistämisen ja esineellistämisen julmuuden tuntumaan järkyttävän aidolta ja todelliselta. Ihmeellisen kaunis kieli on täydellisessä ristiriidassa ryöväreiden, fanaatikkojen ja ankaran ilmaston raiskaaman maailman kanssa. Englannin ahdasta uskonnollista ja yhteiskunnallista ilmapiiriä paenneet Vaartit eivät löydäkään onnea uudesta maasta. Poikalapset kuolevat tauteihin, ja ainut tytär saa surmansa hevosen potkaistua tätä päähän. Kuitenkin vasta Jacobin kuolemasta seuraa Vaartin tilan lopullinen rappeutuminen. Rebekkaan sairastuttua Florens lähetetään noutamaan parantajantaidoistaan tunnettua seppää. Florensin toive sepän kanssa jaetusta loppuelämästä on petollisen naiivi, eikä kohtalolla ole tapana suosia toivottomia unelmia.

Florensin uusi elämä Vaartin tilalla on armolahja. Vapaus, jonka hän siellä saa, on kuitenkin katkera ja pettävä, eikä se tuo onnea.

Ei kommentteja: