torstai 11. helmikuuta 2010

Ohi liitävä enkeli

Jaha, blogger hukkasi tekstini.

Toimittaja J.P. Pulkkisen ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinenkin romaani sijoittuu elokuvastudien äänityöntekijöiden elämään.

Yhden minä-kertojan ja (sen varsinaisen, kaikkitietävän) kertojan kuvaamien puolenkymmen muun henkilön näkökulmista esitetty moniääninen tarina ottaa alussa tuultakin alleen kirjoittajan sujuvan kielen ansiosta. Siinä vaiheessa, kun tarinat, juonet tai tunteet olisi pitänyt keriä yhteen, loppuu toimittajan draaman ja kokonaisuuden taju. Tarina jää levälleen ja punainen lanka tavoittamatta.

Olisin voinut lukea tämän kirjan joitain lukuja yksittäisinä novelleina, mutta julkaisijan ja kirjoittajan itsepetosta on kutsua tätä romaaniksi, vaikka tapahtumat selvästi samoihin ihmisiin ja samaan hetkeen sijoittuvat (jopa perinteinen tapahtumat synkronoiva luonnonilmiö on ympätty mukaan).

1 kommentti:

Myy kirjoitti...

eikö teksti ollut luonnoksissa? juttuhan tallentuu koko ajan automaattisesti.

Lukupettymys siis. Näitä ei sulla ole pahemmin ollutkaan.