lauantai 6. helmikuuta 2010

Tykistönkadun päiväperho

Helena Suorneva on uusi idolini. Viime vuonna julkaistussa Tykistönkadun päiväperhossa pannaan halvalla sitä seksuaalikuvastoa, jota armotta survotaan pikkulasten tajuntoihin musiikkivideoiden ja alusvaatemainoksien hekumallisissa kuvastoissa.

Mette on 40-vuotias naimisissa oleva kirjallisuudentutkija, joka on päättänyt tehdä omasta elämästään porttouden ja epäjalouden symbolin. Mette kutsuu elämäntyötään ikuisuusprojektiksi, se vie hänet toinen toistaan epämääräisempiin ja hulvattomampiin koituksiin, jotka eivät jää vaille seuraamuksia.

Hurjinta kirjassa on sen ilmaisun suoruus. Toisin kuin Markiisi de Sadelle, jonka käyttämä ilmaus peitsen upottamisesta jättää lukijan mielikuvitukselle ainakin hitusen varaa, on Suornevalle kyrpä todellakin se siellä ja nussiminen juurikin sitä. Tarina tuntui aluksi silkalta yhdynnän toistolta, ainoastaan paikka ja seksikumppani vaihtuivat opiskelijakämpästä pururadan taukopaikkaan. Inhorealistinen tyyli sai vieroksumaan päähenkilöitä, jotka tuntuivat vain vastenmielisiltä elostelijoilta, mitä he toki olivatkin. Metten suosikkikirjailijan romaaneja käsittelevät luvut toivat mieleen raivostuttavat älykkökirjat, joissa onttoa sisältöä yritetään turhaan kompensoida teennäisillä viittauksilla klassikkoromaaneihin. Vanhan filosofisen sananlaskun mukaan paskan luonne kun sattuu korostumaan, jos sitä tulee verranneeksi ei-paskaan.

Vasta kun olin oivaltanut Suornevan kirjoittavan kaksi mottia halkoja silmäkulmassaan, ymmärsin kuin salaman lyömänä, että sehän pyörii, vieläpä aivan julmettua vauhtia! Tykistönkadun päiväperho on estotonta kritiikkiä kaikkea estottomuutta kohtaan. Suornevan huumori on niin makaaberia ja armotonta, että siihen on vaikea päästä sisälle. Samanlaista hurmoksellisuutta ei esimerkiksi Sofi Oksasen kerronnasta välity. Suosittelen, että Tykistönkadun päiväperhosta kiinnostunut lukija perehtyisi ainakin muutamaan Philip Rothin kirjaan ennen kuin antautuu Meten sotkuisten siipien huomaan. Luvussa olisi todennäköisesti muutakin kuin pelkkä kulttuurishokki.

Ei kommentteja: