torstai 15. heinäkuuta 2010

Cranfordin naiset

Elizabeth Gaskellin tuotanto on minulle tuttua hänen kirjoista tehtyjen tv-sarjojen kautta. Yhtään kirjaa en vielä tähän mennessä ollut lukenut. Oletin, että pidän hänen kirjoistaan, koska 1800-luvun alkupuoliskon brittinaiskirjailijoiden tuotokset ovat yleensä olleet makuuni.

Aluksi katsoin epäluuloisena kirjan sivumäärää: 222 sivua suht isolla fontilla. BBC on tehnyt Cranfordista kaksi kautta tv-sarjaa. Kaikki tv-sarjan ensimmäisen kauden tapahtumat eivät olleet kirjassa. Oliko käsikirjoittaja pistänyt omiaan, vai häh?

Wikipedia kertoi ratkaisun: Cranfordin naiset -tv-sarja perustui samannimisen romaanin lisäksi kolmeen Gaskellin kirjoittamaan novelliin, jotka julkaistiin eri lehdissä 1840-1850-luvuilla. Kirjassa ei esiintynyt ensinkään suosikkihahmoani, Dr.Harrisonia, jota esitti Cranfordissa Simon Woods (hups, kuolavana).
Huolimatta tästä järkytyksestä, Cranfordin naiset osoittautui kerrassaan miellyttäväksi lukukokemukseksi. Kirja oli hyvin paljon samanlainen ja samanhenkinen kuin tv-sarja. BBC oli onnistunut toteutuksessaan.

Juoni lyhyesti:
Cranford on kuvitteellinen pikkukaupunki 1840-luvun Englannissa. Suurin osa asukkaista on naimattomia keski-ikäisiä naisia tai lapsettomia naisleskiä. Kaikkeen uuteen suhtaudutaan kauhulla. Kaikki pitää tehdä, kuten ennenkin on tehty. Kertojana toimii Mary, joka on Jenkinsien sisarusten perhetuttu. Hän käy säännöllisesti vierailulla miss Mattyn ja neiti Jenkinsin luona.

Cranfordin naiset on kirja ensinnäkin naisista ja heidän asemastaan, mutta ennen kaikkea hyvistä ihmisistä huumorilla maustettuna. Lehmälle laitetaan flanelliasu sen menetettyä karvansa ja kissa pistetään saappaaseen, jotta se oksentaisi syömänsä kallisarvoisen pitsin pois. Nämä tapahtumat oli oivallisesti ujutettu mukaan myös tv-sarjaan. Nyt, kun olen kirjan lukenut, voin estoitta kehua tv-sarjan roolijakoa. Imelda Staunton neiti Polena oli yhtä herkullisen koominen niin kirjassa kuin tv-sarjassa ja Judi Dench istui rooliinsa suloisena neiti Mattyna kuin converset Sällin jalkaan.

Eli jos Brontën sisarusten ja Jane Austenin maailma kiehtoo, niin myös Gaskell uppoaa taatusti. Sellaisellekin, joka on allerginen parisuhdekuvioille, sillä Cranfordin naisissa keskitytään romansseja enemmän kyläyhteisön naisiin ja heidän edesottamuksiinsa.

Ei kommentteja: