lauantai 14. lokakuuta 2017

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

Muutama vuosi sitten luin J. K. Rowlingin hyväntekeväisyyskirjan Siuntio Silosäkeen tarinat, joka oli melko puolivillainen, hätäisen oloisesti kyhätty tarinakokoelma. Kirjan ainoa ansio oli se, että tuotto siitä meni apua tarvitseville. Myös Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on tehty samoilla tarkoitusperillä. En odottanut sisällöltä juuri mitään ja siksi yllätyin positiivisesti.
 
Kirjassa eli tässä ohuessa lipareessa oli kuvattu 81 Harry Potter -maailman elukkaa, joista melko moni kuulosti nopeasti keksityltä (osa siis tätä varten keksimällä keksittyjä ja sen huomasi). Eniten iloa sai  joidenkin Harry Potter -kirjoista tuttujen otusten kohdalla, koska niiden kuvailuissa oli jaksettu panostaa erikoisiin ja huvittaviin yksityiskohtiin.
 Koska huvituin kirjasta, sen lukeminen ei ollut aivan turhaa. Siitä olisi tosin saanut paremman ihan pienillä jutuilla, kuten sillä, että jokaisesta otuksesta olisi ollut oma kuvansa. Mutta Rowling oli antanut vuosikaudet kaikkensa Pottereihin, siksi näissä lisukekirjoissa näkyy väsymys.

Ei kommentteja: