keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Salka Valka

Ei ole totta, äsken kirjoitin pitkät jorinat Salka Valkasta ja sitten kaikki katosi. Argh, no eipä auta kuin aloittaa kaikki alusta.

Viihdekirjojen jälkeen Halldor Laxnessin Salka Valka meni ihon alle niin, että kylmäsi.
Salka Valka sijoittuu 1910-luvun Islantiin. Salka saapuu pieneen islantilaiseen, tunturien ympäröimään kalastajakylään äitinsä kanssa ollessaan 11 vuoden ikäinen. He ovat karkumatkalla, mutta joutuvat jäämään kylään, koska rahat eivät riitä pidemmälle. Kylästä tulee Salkan kohtalo. Hän kasvaa hyväksikäytetystä pikkutytöstä voimakastahtoiseksi naiseksi, joka ei anna miesten määrätä elämäänsä. 

Kirjan dialogi oli nautittavaa. Se oli paikoin erittäin nokkelaa ja hauskaa.
Salka Valka on sankaritar, joka laittaa miehille luun kurkkuun. True Wonder Woman.
Kirja oli ensimmäiset 300 sivua väkevää kuvausta. Se sisälsi pakahduttavan kauniita kohtauksia, joita luin kolme kertaa uudestaan. Salka rakastui jo lapsena vuotta vanhempaan Arnalduriin, joka opetti hänet lukemaan. Arnaldur lähti Kööpenhaminaan opiskelemaan, mutta palasi vuosia myöhemmin agiteeraamaan kommunismista kotikyläänsä. Salkan ja Arnaldurin rakkaustarina kiersi pitkään kissa-hiiri -asetelmassa ennen kuin kumpikin pystyi tahoillaan myöntämään, että olisi sittenkin kykeneväinen suhteeseen.
Valitettavasti kirjan tunnelma lätsähtää kuin pannukakku siinä vaiheessa, kun Arnaldur ja Salka lyövät hynttyyt yhteen. Yhtäkkiä melodramaattisuutta puskee ovista ja ikkunoista, rakkaudentunnustukset tuntuvat korneilta ja myötähäpeällisilta. Arnaldur, jota on kuvailtu salaperäiseksi, älylliseksi sankariksi, onkin vain "shadow and thought", kommunismin ihanteessa roikkuva unelmoija, jonka jalat leijuvat puoli metriä ilmassa. Feministinen Salka Valka -hahmo on silti sulaa vahaa tämän miehen edessä. 

Salka kokee koko ajan alemmuuden tuntoa kouluttamattomuudestaan, vaikka on älyllisesti lahjakas. Eihän tällainen peli vetele. Miehen pitäisi kiikuttaa Salkalle muitakin kuin kommunistikirjoja. Jos hän siteeraa Hamletia ja harmittelee, kun Salka ei sitä kuitenkaan tunne, miksei anna hänelle Shakespearea? Kyllähän Arnaldur edelleen kouluttaa Salkaa, bolsevismin saloihin ja käytöstapoihin, mutta miksi ei kulttuuriin? Viimeiseksi pisaraksi koin Arnaldurin häntäheikkisyyden, kehtaakin mennä himojensa perässä, vaikka deittailee unelmiensa naista! En voinut myöskään hyväksyä Salkan anteeksiantoa, se ei jotenkin istunut hänen pirtaansa.

Kun lopulta Arnaldurin oikea muoto paljastuu, Salka ymmärtää, ettei heillä ole yhteistä tulevaisuutta. Heidän eronsa olisi kaiken jälkeen kuulunut kaiketi tuntua lukijasta raadolliselta, mutta oikeastaan olin vain iloinen Salkan puolesta. Mihin hän miehiä tarvitsee?! 

Salka Valkaa lukiessa unohdin välillä kaiken muun, olin täysin lumoutunut lukemastani. Se tuntuu sitä ihmeellisemmältä, mitä vanhemmaksi elää. Että voi hurahtaa kirjaan näin täydellisesti. Loppuosa tietysti oli pettymys, mutta ei se pilannut niitä aiempaa 300 sivua.

Ei kommentteja: