Hooven on kirjoittanut kirjan pilke silmäkulmassa. Se sopii hyvin yhteen Touko Laaksosen luoman taiteen kanssa. Laaksosen taide kun tuo iloa sen katsojalle.
Hooven laittaa Laaksosen läheiset sivuosaan eikä hänen persoonaan mennä kovin syvälle. Laaksosen sukulaiset eivät esimerkiksi kerro kirjassa suhteestaan Laaksoseen. Fokus on taiteessa ja taitelijaurassa. Se on järkevä rajaus. Tällaisen ammatillisen henkilökuvan olisin suonut myös Karukosken elokuvan olevan. Sen sijaan, että siinä oli keksittyä ihmissuhdedraamaa liittyen Laaksosen pitkään parisuhteeseen. Ihmettelin myös, miksei Karukoski kertonut enemmän Laaksosen seksi-iloitteluista. Sehän oli koko Laaksosen taiteen ydin: iloinen homoseksi.
Kirjailijan ulkomaalaisuus tulee esille jatkuvasti ja aiheuttaa huvitusta siinä, miten romanttiseksi paikaksi hän kuvailee Suomea. Miten Helsingissä kuljeskeli lomailevia maanviljelijöitä ja merimiehiä; miten sinne muutti "karusta" Pohjois-Suomesta vähäpuheinen Veli, johon taiteilija rakastui. Talvisodan ja Neuvostoliiton vaikutukset ehkä pitkästyttävät suomalaista lukijaa, mutta ulkomaalaiselle ne tietysti tuovat taustatietoa.
Onneksi Laaksonen sai jo elinaikanaan saada vähän mainetta ja kunniaa töistään. On ilahduttavaa, että Tom of Finland -hahmoista on tullut muumien kaltaista mainstreamia. Laaksonen on kansallisaarteemme siinä kuin Tove Janssonkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti