Tulikaste

Olen päässyt puolalaisen Andrzej Sapkowskin Noituri-sarjassa viidenteen osaan. Tai päässyt ja päässyt.. kuulostaa kuin näitä olisi vaikea lukea. Ei ole! Nämä imaisevat mukaansa! Ja kuten aiemmin mainittu, olen vitkastellut kirjojen kanssa tahallani maksimoidakseni nautinnon. Olen yhä välttynyt spoilereilta, mutta selvää on, että kirjasarja kannattaa saattaa päätökseen hyvissä ajoin ennen Netflixin Noituri-sarjan ulostuloa. Jos siis haluan säilyttää jännityselementin lukemisessa.

Tulikaste on tieromaani. Kaipaamani Valvatti on onneksi siinä joukossa, jonka kanssa Geralt matkaa pelastamaan Ciriä pakkoavioliitolta. Saamme siis nauttia tämän naiskauneuden suuren ihailijan edesottamuksista. Sapkowski ei onneksi ota turhan vakavasti pääsankari Geraltiakaan, vaan hänenkin kustannuksellaan vitsaillaan. Sitä ei kuitenkaan tehdä niin, että itse tarina vaihtuisi tragikomediaksi.

Noituri-sarja on feministinen. Pääosa on Noiturilla, mutta teinityttö Cirillä on suuri rooli, joka tullee kasvamaan entisestään seuraavissa oloissa. Tässä kirjassa perustetaan nais-haltioiden ja -velhojen kokous ja kirjassa on kymmeniä sivuja, joissa miehillä ei ole mitään osaa. Suhtautuminen naisiin ja heidän oikeuksiin on läpeensä positiivista. Naisia väärinkohteleville miehille ei käy hyvin.

Sarjan mytologiaa syvennetään aimo annos. Sapkowski kertoo oman versionsa esimerkiksi vampyyreista. Vanhan veren -mysteerin tausta avataan.

En kokenut tapahtumien verkkaista etenemistä harmillisena. Mielestäni luen yhtä yhtenäistä Noituri-tarinaa ja siinä on oltava välillä suvantoja, jotta hahmot ja koko tarinan maailma pääsee syvenemään.

Mutta yksi asia harmittaa. Sapkowski käyttää paljon ennustavaa kirjoitustyyliä. Tähän tapaan: "Hän ei vielä tiennyt, mihin joutui ja miten huonosti tulisi käymään." Tuollaista on paljon. Sen lisäksi tässä oli täysin irrallinen hyppäys kauas tulevaisuuteen, jossa lapsille kerrotaan satua Geraltista ja Ciristä. Äh!