Jotain minulta puuttuu - ja sen mukana peli on menetetty!
Jaakko Yli-Juonikas, "Tahdon murskatappio".
Pastellipinkki kansi ja kirjan nimen viittaus natsisaksalaisen elokuvaohjaajan, Leni Riefenstahlin palkittuun propagandafilmiin, Tahdon riemuvoittoon.
Välillä kirja pitää kääntää ylösalaisin - jotta voi lukea muuhun tekstiin nähden melko irrallisen kappaleen. Miksi?
Koska se on jotain poikkeuksellista, koska se on nerokasta! Tietenkin tämä kirja - ja taatusti myös "tallityllerö"-sarjan aiemmat (?) osat ovat suomalaisen nykykirjallisuuden terävintä kärkeä.
Minkään ei tarvitse liittyä mitenkään yhtään mihinkään kun on kyse taiteesta. Mutta miten se Vincent kun se leikkasi korvansa, oliko se päissään tai muuten huumeissa! Luulis tekevän aivan saatanan kipeetä kun terä painuu ihoon, krits kruts rustoon! Entä mahtoiko tuo jättää sen verran tynkää jäljelle, että tarvittaessa voi kasvomaskin kiinnittää normaalisti... ja silmälasit! Kyllä korva, siis molemmat korvat, ovat eri tärkeät silmä- ja aurinkolasien käyttäjille! Entä jos van gogh olis leikannu myös huulensa? Siinä tapauksessahan sillä olis toipumisen ajan täydellinen koronasuojaus, kun vain silmille vielä löytyy tiiviit kakkulat... ja käsiä! Käsiä pitää pestä, joka käänteessä! Se korvan leikkaaminen, eikös se ole niinq raamatullinen juttu... pääsiäisyönä Öljymäellä tai Getsemanessa. Niin että kyllä siitäkin keissistä taiteellisia tasoja löytyy!
Miten Vincent van Gogh liittyy Tahdon riemuvoittoon tai murskatappioon? Ei ehkä mitenkään, mutta jospa ne molemmat etenee samalla tavalla kuin hevonen shakkilaudalla, kaks eteen - yks sivulle..?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti