Siis niinku kirjan "Kissani jugoslavia" isämiehen etunimi. Myös kirjailijan etunimi on kuin ghibli-studion tai teletappien kalenterista: Pajtim. Sukunimen kanssa onkin sitten hankalampaa. Statovci. Helpottais varmaan jos kuulis lausuttuna muutaman kerran. Niin mikä ihmeen stratovarici se oikein oli?! Staat - ov - ciii. Jospa sen oppis.
Enpä tiedä, olisinko tähän kirjaan edes kajonnut, jos joku olis vihjassu, että siinä kerrotaan miesten välisestä rakkaudesta sekä miehen ja kissan - ja mikä ihan parasta - miehen ja käärmeen keskinäisistä touhuista. Plus sit vielä kosovolaisesta perhejärjestyksestä. Siitä kun isä on ehdoton ja järkähtämätön ja äiti orjapiika, joka on vankina nyrkin, hellan ja siivouskomeron välillä.
Kun edellä mainittuihin aineksiin lisätään vielä pakolaisuus sotatoimialueelta ja höystetään keitosta perheenjäsenten kohdemaassa kokemalla rasismilla, onkin käsillä "maaginen merkittävä ihmeellinen romaani rakkaudesta, kuolemasta ja kissasta" (vapaa lainaus kannen sitaateista).
Ajoin junalla Jugoslavian läpi noin vuosi Titon kuoleman jälkeen, kesäkuussa 1981. Kirjan nuoren parin yhteiselo oli tuolloin vielä alkumetreillään, ehkä ensimmäinen lapsi syntynyt.. Vaikka suuri kansanjohtaja, Tito, ei ollut enää Jugoslavian johdossa, mitään merkkejä tulevista julmuuksista ei ollut havaittavissa. Ei Belgradissa sen kummemmin kuin Kroatian alueen Zagrebissa. Sitä tosin ihmettelin kun jättäessäni Zagrebin asemalle rinkan säilytykseen piti jättää myös passi. Turistina vieraalla maalla ilman passia... vähänkö alaston olo. Kaikki sujui kuitenkin ongelmitta, en ollut vaaraksi jugoslavian kommunisteille eikä minua kyyditty Siperiaan. Kaupunkipatikoinnin jälkeen sain passin ja rinkan takaisin ja jatkoin matkaani... Jos olisin tiennyt, minkälaisia julmuuksia pinnan alla oli odottamassa purkautumistaan, olisin palannut Kreikasta Italiaan laivalla, Brindisi - Patras siis toiseenkin suuntaan... Mutta matkailu avartaa - tulipahan tiirailtua junan ikkunoista Balkanin alueen jokinotkojen jyrkkiä rinteitä koko rahan edestä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti