Mutta mikä olikaan kysymys?
Hyvä on, luettu siis "Linnunradan käsikirja liftareille".
Olen varmaan lukenut tän aiemminkin, muistin tuon nelkytkaks. 6 x 7, rotanmyrkky, keski-ikä, jatkosota...
Hetkittäin tuntui, kuin tarina olis rippikouluikäisen sepustamaa höttöä, tarkoitushakuisesti keksittyjä älyttömyyksiä kirjaksi koottuna, tyyliin "mikä on vihreä joka roikkuu puussa punaisena - homehtunut ujo piimä"... Jos mikään ei liity mihinkään, ollaan tosi huteralla pohjalla, kaltevan pinnan alla.
Mutta kaikesta keskenkasvuisuudesta huolimatta kokonaisuus on suht ehyt tarina. Yksi maapallo tuhotaan ja pikkusen lossautellaan "energiavasamia" ja taitaapa pari ydinohjustakin posahtaa. Mutta kaikesta selvitään epätodennäköisyyden turvin... vähän niinko tsägällä...
Se on jotakuinkin sama kuin jenkkipressan asenne koronavirukseen. Kehottaa kokeilemaan taudin hoitoon malarialääkettä, tappavan voimakasta uv-säteilyä ja desinfiointiainetta suonensisäisesti. On erittäin epätodennäköistä, että tauti selviäisi. Mutta samalla varsin todennäköistä, että sairaalan parkkipaikalle roudattuun ruumiskonttiin tulee ahdasta. Viranomaiset varoittaa mielipuolen ohjeita noudattamasta kun taas pressa itse: ähäkutti! vitsillähän minä näitä... satiiria ja sarkasmia...
Pienenä miinuksena kirjassa pidän sitä, että tarinassa esiteltyä e-kirjaa luetaan kuvaputkinäytöltä. Onko tää Douglas Adams ollu ihan jumissa näitä juttuja visioidessaan! Kosketusnäyttö! Herranen aika sentään. Jäbällä olis ollu miljoonan taalan paikka lanseerata kirjassaan kosketusnäytön idea. Mutta ei. Jumissa kuin paska junttilan tuvan seinässä. Vähän kyllä ihmettelen, oliko 70-luku niin pimeää ja tunkkaista aikaa, että ajatus kosketusnäytön idean tavoittamisesta on ollut täysin poissuljettu?
Kyllä! Oli se. Pimeää ja tunkkaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti