Antti Heikkinen: "Kehveli"
Jo aiemmin Arto Paasilinnan perinnön jatkajaksi on ilmoittautunut Tuomas Kyrö. Nyt on Antti Heikkisen vuoro. Ensinmainittu kirjallaan "Kerjäläinen ja jänis", Heikkisen nostaa Jäniksen Vuodelle hattua Kehvelillään. Nostaa hattua ja kumartaa syvään: Paasilinnan kirjoista tuttuja juonenkäänteitä löytyy Kehvelistäkin. Kun jokin asia pitää hoitaa ja laittaa järjestyksees, niin myös tapahtuu. Pidetään vielä rehellisyys ja oikeudenmukaisuus mielessä.
Ja kaiken huippuna: Vaikka Jäniksen Vuosi on jäänyt minulta lukematta, Kehvelin loppuratkaisu lienee tismalleen sama.
Toisen kumarruksen Heikkinen tekee lahden taakse, Ruotsiin. "Satavuotias, joka pakeni ikkunasta ja katosi" on mainio elokuva vuodelta 2013. Samankaltaisia aikahyppyjä ja törmäilyjä suurmiesten kanssa on Kehvelissäkin. Päähenkilö, Kehveli, mm onnistuu myrkyttämään Stalinin suanidikapselilla. Mannerheimin innostuminen savolaispellolla kasvatetuista nauriista on tosi herkullinen oivallus. Nauris kun - terveellisyydestään huolimatta - liitetään mieluummin köyhyyteen kuin suureen suomalaiseen sankariin.
Välistä tuntuu, että kirjailija on tukehtua omaan hulvattomuuteensa. Ei voi välttyä ajattelemasta, että Heikkisellä on jäänyt päälle teini-/lukiovuosien kronikkavaihe... siis se, kun haetaan luokasta tyyppiä, joka tiivistää abi-/penkkaribileisiin lyhyet ja nasevat luonnehdinnat abeista/opettajista. Joku siinä tehtävässä toisia paremmin onnistuu. Joistakin sellaisista mestaroituu taitavia sanailijoita, jollainen Heikkinen kiistatta on.
Kauhun sekaisin ajatuksin malttamaton lukija lehteilee kirjan viimeisiä sivuja... miten ihmeessä kaikki levälleen heitetyt eväät saadaan kietastua nätisti pakettiin?! Kirja loppuu kohta!!
Hyvä on. Tehdään taiteellinen ratkaisu: Lätkästään päälle päätteeks Jäniksen Vuoden loppu. Se on sellanen... sopivasti arvoituksellinen, tekee tilaa jatko-osille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti