tiistai 26. tammikuuta 2010

Gilgamesh

Röyhkeä ja ylpeä on Gilgamesh. Hän makaa Urukin nuoret naiset ensiyön oikeudella ja käy jokaisen nuoren miehen kanssa painiin, eikä kukaan häntä voita. Jumalat luovat Enkidun, joka käy haastamaan Gilgameshia. Mutta he ystävystyvät ja käyvät yhdessä suurenmoisiin seikkailuihin.

Toverukset kaatavat suuren härän ja Huybaban, metsän mahtavan hallitsijan, mutta sitten Enkidu kuolee. Gilgamesh järkyttyy ja lähtee etsimään kuolemattomuutta. Hän löytää meren takaa miehen, jonka on kuultu saaneen jumalilta ikuisen elämän lahjan. Gilgamesh saa mitä haluaa: hän sitoo itseensä raskaita kiviä, joiden mukana hän uppoaa merenpohjaan, löytää sieltä kuolemattomuuden antavan kasvin ja lähtee kiirehtien kohti Urukia.

Ja Gilgamesh kadottaa tuon ihmeellisen kasvin.

Mesopotamiassa vuoden 2600 eKr. aikoihin, jolloin Gilgamesh oli kirjoitettu muistiin, uskottiin unien olevan jumalien välineitä saada yhteys ihmisiin. Unet olivat enneunia, niissä nähtiin tulevaisuus, joka oli jumalten tahto. Gilgameshissa ihmiset näkevät jatkuvasti unia. Teos on hieno ja kaunis allegoria, jonka kirjoitusasu on tunnistettavissa hyvin vahvasti Raamatussa. Säkeistöjen toistot saavat tarinan tuntumaan unenomaiselta ja myyttiseltä. Kaunis mutta haikea on Gilgameshin epäonninen retki.

Ei kommentteja: