lauantai 23. tammikuuta 2010

Toinen Runeberg

Kesken Pikkujättiläisen luvun, luin joulupukilta saamani Heikki Reivilän Toinen Runeberg.
Kirja oli outo. Tai jos lukisin sen nyt samantien uudestaan, se olisi vähemmän outo, koska tietäisin, mistä on kyse. Kirjan alku ei tarpeeksi selittänyt sitä, miksi joka toisessa kappaleessa esiintyy J.L. Runeberg kaikkitietävän kertojan sanoin ja miksi joka toisessa ollaan nykyhetkessä ja tarkkaillaan poliisipäällikkö Nyyssöstä.

En ihan pysynyt kaikissa juonenkäänteissä mukana. Reivilä on runoilija alunperin ja vähän runomainen tapa kirjoittaa hänellä oli tässä romaanissakin.

Ja miksi joka toisessa kappaleessa seikkaili Runeberg? Koska poliisipäällikkö Nyyssönen, kirjan päähenkilö, kirjoittaa kirjettä työkaverilleen, joka pettää vaimoaan, kertomalla Runebergistä. Runeberghän oli naisten suosiossa, oikein irstas, vanha setä, joten ehkä juuri sen takia kirjailija Reivilä on valinnut Runebergin Nyyssösen kirjeiden päähenkilöksi. Nyyssönen myös kuvailee itseään toisena Runeberginä. Ilmeisesti kirjoitustyylinsä johdosta.

Joka toisessa kappaleessa kuvataan tosiaan nykyaikaa ja Nyyssösen toimia tosielämässä. Äh, juuri tällaisen poukkoilevuuden takia kirjaa oli hankala lukea ja tuosta johtuen se vaikutti entistä sekavammalta. Poukkoilevuus joko onnistuu tai ei.. tässä kirjassa se ei onnistunut. Reivilä olisi saanut kirjoittaa kirjan pelkästään Runebergistä - ilman Nyyssöstä tai kirjan Nyyssösestä ilman Runebergiä.

3 kommenttia:

Äng kirjoitti...

Nythän se on pakko lukea, alkoi heti tuntumaan mielenkiintoiselta kun kerroit siitä tuolla tavalla!

Pellervo kirjoitti...

Tärkeintähän on se voittajasyfilis. Valitteluni joulupukin valinnasta.

Myy kirjoitti...

Hei, kaikki lukeminen on vain hyvästä! EI ole joulupukin vika, jos kirja on minusta viöördo!! Kirja sinällään on onnistunut lahja aina.