perjantai 15. tammikuuta 2010

Uuni

Antti Hyryn 'Uuni' on maallikolle pitkään raskas, mutta viimeistään kahdella viimeisellä sivulla kaiken vaivannäön palkitseva kirja. Pietari suunnittelee rakentavansa leivinuunia, johon lähdetään hakemaan sopivaa mallia sukulaisten ja tuttujen luota. Kun oikeanmallinen uuni löytyy, otetaan siitä mitat ja ryhdytään töihin: valetaan, sahataan, muurataan, hiotaan, pinotaan, porataan ja käydään välillä marjassa.

Hyryn lakonisuus on omalaatuista. Hän ei kirjoita niinkään vähäsanaisesti, pikemminkin päinvastoin: uunin rakentamista kuvataan suorastaan runsaasti, mutta Hyry käyttää sanoja niin kuin hän kirjoittaisi uunin rakentamisen oppikirjaa. Minua raivostuttivat pitkissä rakennusjaksoissa käytetyt uuniin ja rakentamiseen liittyvät sanat, joiden selvittäminen olisi vaatinut uunin itsensä rakentamista. Turhauduin usein pohtiessani arinoiden ja timanttilaikkojen merkityksiä.

Onneksi Pietari pitää työstään myös taukoja. Silloin hänellä on aikaa punnita omia tunteitaan työstään ja elämästään sekä muistella työmaalla käyvien vierailijoiden kanssa menneitä. Uuni on kauniilla tavalla vanhanaikainen kirja, sillä nykykirjailijat tuskin enää alkaisivat tämäntyylistä kirjaa kirjoittaa. Hyryn Finlandia - palkittu teos onkin eräänlainen päätös menneelle Suomelle ja suomalaiselle mentaliteetille. Kiitos ja kumarrus.

Ei kommentteja: