sunnuntai 10. tammikuuta 2010

Tuohtumus

En ole kovin uskollinen lukija. Viehätyn todella harvoin kirjailijoiden kertomataidoista niin vahvasti, että alkaisin kahlata heidän töitään läpi, olkoot ne sitten jo entuudestaan hyviksi tai huonoiksi tiedettyjä. Poikkeuksia on vain muutama, eivätkä luvut heidänkään osalta nouse erityisen korkealle: John Steinbeckilta, Marko Tapiolta ja Gabriel Garía Marquézilta olen jokaiselta lukenut neljä kirjaa. Sitä suuremmalla syyllä Philip Rothin 8 luetun kirjan kokonaismäärä erottuu huikeasti muusta lukuhistoriastani. Mitään erityistä syytä en Rothin lukeneisuudelleni tiedä, useimmiten hänen kirjansa toistavat sekä itseään että toisiaan, minkä vuoksi ne ovat, Rothin upeasta kerrontataidosta huolimatta, perin yllätyksetöntä luettavaa.

Viimeisin Rothin tuotannosta suomennettu teos 'Tuohtumus' on kuitenkin mainio tapaus. Marcus Messner on juutalaisnuorukainen, kuinkas muuten, jonka elämä muuttuu peruuttaamattomasti hänen käydessään treffeillä eräällä kurssilla tapaamansa kuvankauniin Olivian kanssa. Treffien päätteeksi Olivia ottaa Marcukselta suihin, eikä myöhempinä päivinä Marcus voi lakata ajattelemasta Oliviaa saati sitä, mitä hän teki. Seksuaalisen heräämisen lisäksi Marcus kohtaa yliopistollaan vallitsevaan ahdasmieliseen ilmapiiriin, kun hän oman jääräpäisyytensä takia alkaa joutua ongelmiin niin dekaanin kuin muiden opiskelijoiden kanssa.

Parisataasivuinen 'Tuohtumus' on nuoren miehen kasvukertomus, jossa Roth jättää taakse edellisissä kirjoissaan käsittelemänsä vanhenemisen teeman. 'Tuohtumuksen' päähenkilö kuoleekin alle 20-vuotiaana jouduttuaan huonon käytöksensä takia sotimaan Koreaan. Ironista on se, että Marcuksen suurin pelko on, ettei häntä passitettaisi kuolemaan Tyynellemerelle. Mutta niin siinä elämässä joskus käy!

Ei kommentteja: