keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Käsky

Leena Landerin Käsky on osittain todellinen tarina. Se kertoo hänen pappansa lapsuudesta ja siitä, miksi hänen pappansa, punaorpo, testamenttasi hänelle suojeluskunnan valkoisen käsinauhan.

On huhti-toukokuu vuonna 1918. Sota on päättynyt. Valkoiset sotilaat ryyppäävät ja raiskaavat vangiksi ottamiaan punaisten puolella taistelleita naisia. Yksi naisvanki, Miina Malin, säästyy. Ainoa kunniallinen valkoinen, jääkäri Aaro Harjula, haluaa naisen oikeuden eteen. Häntä ällöttää tappaminen. Niinpä hän lähtee viemään Miinaa kenttäoikeuteen, tuomari Emil Hallenbergin luokse.

Lander lainaa välissä Ilmari Kiannon Keskisuomalaiseen vuonna 1918 kirjoittamaa juttua "susinartuista", jossa hän vertaa punaisten puolella olleita naisia häikäilemättömiksi pedoiksi. Kiannon mukaan he eivät olleet ihmisiä. Kiannon lainaaminen on tehokeino, jolla Lander haluaa korostaa, kuinka mieletöntä punaisiin suhtautuminen oli.

Käsky ei ole ainoa Landerin vuoden 1918 tapahtumiin sijoittuva kirja. Hän on ilmeisen kiinnostunut aiheesta. Eikä kiinnostusta varmasti vähennä se, että hänen sukunsa kohtalo on niin vahvasti liittynyt tuohon sotaan.

Käskyssä valkoiset murhasivat nälkiintyneitä, piestyjä, raiskattuja naisia. Punaisten uhriksi oli mainittu kapitalistiriistäjä, joka sekaantui lapsiin.

Valkoinen kenttätuomari, Emil Hallenberg on kuvattu alkoholistiksi ja mielipuoleksi, joka suhtautuu naurettavalla paatoksella nationalismiin. Miina Malin, punainen sotavanki, on taistellut aatteensa puolesta, pelastanut pikkusiskonsa hullun isänsä kynsistä ja ilmiantanut punaisille kapitalistiriistäjäpedofiilin. Aaro Harjula lähti Saksaan jääkärikoulutukseen, koska tarvitsi rahaa. Ei häntä kiinnostanut Suomen puolesta taisteleminen.

Hallenberg on musta, Malin valkoinen ja Harjula harmaa.

Leena Landerin Käsky on mustavalkoinen kirja.

Ei kommentteja: