torstai 21. heinäkuuta 2011

Moby Dick

Nukahdin se sylissäni työpaikan näyttöpäätteen ääreen. Kun heräsin, en ollut varma, olinko Tyynellä valtamerellä Pequodin kannella keskipäivän auringon paahtaessa niskaani vai suomalaisen yrityksen hiostavassa toimistossa. Selvittyäni tokkurasta, olin pettynyt huomatessani, että jälkimmäinen osoittautui todellisuudeksi. Siispä jatkoin lukemista, jotta pääsisin taas osalliseksi tuota ihmeellistä tarinaa. Tarinaa, jonka pääosia näyttelivät mystinen Moby Dick, valkoinen valas ja Ahab, kapteeni, jolle Moby Dick oli muodostunut pakkomielteeksi.

Moby Dick on klassikkojen klassikko. Herman Melvillen aikana sitä ei osattu arvostaa, mutta myöhemmin se nousi arvoon arvaamattomaan. Täysin ansaitusti.

En tiennyt, että voisin olla näin kiinnostunut valaan anatomiasta. Ja tämä on täysin vilpittömästi todettu. Melvillen tarinankerrontakyvyillä saisi vaikka kvanttifysiikasta mielenkiintoista (terveisin "vihaan matemaattisia aineita").

Moby Dick julkaistiin vuonna 1851. Melvillen aikalaisen, Charles Dickensin tuomitsin vanhoilliseksi kirjoitustyyliltään, Melville sen sijaan on kaikkea muuta. Totta kai tiedot valaista ovat karttuneet 160 vuoden aikana (nykyään tiedetään, että kaskelotti ei ole mitään sinivalaan rinnalla), mutta sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten kaunista Melvillen kieli on. Vai pitäisikö tässä langettaa kaikki kunnia suomentajalle..? Oli miten oli, lukeminen soljui kuin fregatti Atlantin aalloilla kahden solmun myötätuulessa.

Tappaessani tylsän työpäivän hitaita tunteja Moby Dickin avulla, aloin miettiä, että tätä klassikkoa, jos mitä, on varmasti luettu eriskummallisemmissakin paikoissa kuin työpaikalla. Vuosikymmenten ajan, näin voisin kuvitella, ovat ihmiset kuljettaneet kirjaa mukanaan vain siksi, koska eivät ole pystyneet laskemaan sitä käsistään. Ja miten suuri vaikutus tällä onkaan ollut erityisesti pikkupoikiin, tuohon ihmislahkoon, joka rakastaa seikkailuja. He ovat lukeneet Moby Dickiä meren rannalla. Toisessa kädessä on ollut onkivapa, toisessa kirja. Välillä on katsottu kaihoisasti horisonttiin ja haaveiltu siitä, josko itsekin joskus pääsisi merille. Niin, miten moni onkaan saanut innoituksen merimiehen ammattiin juuri Moby Dickistä?

Vaikka vihaisit kalastusta, merta, laivatarinoita ja amerikkalaisia, rakastaisit Moby Dickiä. Miksi? Koska se on verraton kirja.

Ai niin, Herman Melville: Moby Dick, haaste 5/5.

En vielä palaa koulukirjojen ääreen, joten Ankkurin kirjakesä Nuharuvessa jatkuu ainakin elokuun loppuun.

1 kommentti:

Pellervo kirjoitti...

Samaa mieltä Melvillen kirjoitustyylistä, teksti tuntuu modernilta, toisin kuin monet klassikon asemaan päässeet aikalaisensa.