torstai 7. heinäkuuta 2011

Sinisimmät silmät

Pidän Toni Morrisonista. En ainoastaan siksi, että hän kykenee käsittelemään insestin ja rasismin kaltaisia inhottavia ja raskaita aiheita ilman mässäilyä tai alleviivaavaa sentimentaalisuutta niin, että romaani pystyy välittämään tragedian tärkeimmän esteettisen piirteen.

Katharsiksen.

Pidän Morrisonista ennen kaikkea hänen vahvan kirjoitustyylinsä vuoksi. Hänen sanansa ovat avaimia. Samanaikaisesti lakonisella ja runollisen rikkaalla kielellä hän päästää lukijansa sisälle paikkoihin, joihin he eivät voisi koskaan päästä ilman Morrisonin sykähdyttävää kieltä ja pakahduttavan koskettavia kertomuksia.

"Sinisimmät silmät" on esikoisteos. Sellaiseksi romaanin rakenne ja tyyli on erittäin selkeä ja harkittu, mutta Morrison olikin kirjan julkaisun aikoihin jo ehtinyt toimia vuosia opettajana yliopistossa. Lisäksi hän oli jo miltei neljänkymmenen ja kahden lapsen äiti. Kypsyys näkyy: teoksen on kirjoittanut ihminen, joka tietää, mitä haluaa sanoa.

Vahva ja tiivis romaani kertoo isänsä raiskaamasta, 12-vuotiaasta Pecolasta, joka joutuu hieman rikosta ennen vanhempiensa käymän riidan vuoksi sijaisperheen hoitoon. Sijaisperheen toinen tytär, Claudia, joka on myös kirjailijan alter ego, on muita henkilöitä tarkastelevan kertojan ohella tapahtumat henkilökohtaisesti kokeva todistaja. Claudian kautta tapahtumat saavat subjektiivisen, teon raskaan merkityksen käsittävästä aikuismaisesta näkökulmasta poikkeavan tulkinnan. Lapsen perspektiivistä Pecolan järkyttävä kohtalo näyttäytyy vain eriskummallisena tapahtumana. Claudialle ihmeellistä on se, miten vauva saa alkunsa, ja että se syntyy tytöstä, joka vielä vähän aikaa sitten oli itsekin lapsi. Se, että lapsen isä on myös Pecolan isä, on ainoastaan erikoinen piirre.

Morrison kirjoittaa vaiettujen historiaa. "Sinisimmät silmät" on tematiikaltaan samanlainen kuin kirjailijan viimeisin teos, Pohjois-Amerikkaan muuttaneesta uudisraivaajaperheestä ja tämän raskaaksi tulleesta orjatytöstä kertova "Armolahja". Kokoomusnuoret ovat osoittaneet, että Morrisonin kaltaisten kirjailijoiden teokset pitäisi sisällyttää peruskoulun äidinkielen opetussuunnitelmaan.

Ei kommentteja: