tiistai 14. kesäkuuta 2011

Kymmenen pientä neekeripoikaa

Eikä yksikään pelastunut. Huolimatta näissä nimissä annetuista juonipaljastuksista, Agatha Christien klassikko pitää koko matkan otteessaan. Tympäännys iskee vasta jäkisanoissa, joissa paljastetaan, mitä oikeasti tapahtui. Mutta tämä arvoituksen ratkaisukin on osa lajityyppiä, joten ei siitä parane kirjaa moittia, etenkin, kun muuten kirja venyttää ihan mukavasti lajityyppinsä rajoja. Murhaaja ei sitten tässäkään Chtistien kirjassa, ole hovimestari, Cristie, kun jätti kirjoissaan murhahommat yläluokan vastuulle; palvelusväki seuraa hommaa vain vierestä.

Tämä on muuten panokseni siihen muinaiseen kirja sadan myydyimmän joukosta haasteeseen.

1 kommentti:

mymmel kirjoitti...

Hyvä Pale, parempi myöhään kuin ei milloinkaan :D

Kävin nyysimässä samaisen kirjan Nakilta, mutta vielä en ole ehtinyt siihen tarttua, kun olen ollut kiinni haasteessa ja nyt aloitin lukemaan yhtä roskakirjaa, joka ei muuten ole noraroberts. Siitä lisää myöhemmin.