torstai 9. kesäkuuta 2011

Sota ja rauha

Vaihtoehtoiset nimet:

Sota ja rauha ja järjestetyt avioliitot
Sota ja rauha ja väkevä ortodoksiusko
Sota ja rauha ja Venäjän seurapiirit 1805-1812

1129 sivua viidessä päivässä. Seuraus: mietin, kuinka monta sielua on pankkitililläni. Elänkö tosiaan vuotta 2011, enkä 1811? Eikä haittaa, ettei ole hallitusta, koska hallitsijanamme on suuriruhtinas Aleksanteri. Hän, joka teki Napoleonin kanssa sopimuksen Suomen kohtalosta 1807. Hän, joka tanssitti Ulla Möllersvärdiä Porvoon maapäivillä 1809.. ai niin, se onkin jo aivan eri tarina.

Sota ja rauha kertoo nimensä mukaisesti sodasta ja rauhasta. Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun alkuun Napoleonin sotiin. Välillä sotatantereilta tullaan Moskovan seurapiireihin, jossa Tolstoi järjestää järkiavioliittoja mitä herkullisimmin tapahtumia kuvaillen (taisin rakastua minäkin Anatole Kuraginiin - tuohon hulttioon).

Juuri ihmissuhteissa piilee Tolstoin vahvuus. Anna Karenina, joka on yksi lempikirjoistani, keskittyy ihmisten välisiin suhteisiin. Sodassa ja rauhassa sotakohtaukset ovat (luonnollisesti) suuressa roolissa ja niiden ajaksi kerronta muuttuu hieman.. sanoisinko, tylsäksi. Monta sivua kestävät raportoinnit sodankäynnistä eivät ole kovin mielenkiintoista luettavaa, jos suoraan sanotaan. Olen lukenut parempia sotakuvauksia. Sanoin Giljainille, että Tolstoi ei osaa tiivistää, johon veljeni vastasi, että "ei, vaan Tolstoilla on paljon asiaa". Se on totta. Varmaan hän on jättänyt paljon kertomatta, mutta tästäkin määrästä olisi vielä voinut vähentää.

Pale sanoi, että Sodassa ja rauhassa on kymmeniä henkilöhahmoja, joilla kaikilla on useita lempinimiä, minkä takia henkilöissä ja nimissä menee vielä enemmän sekaisin kuin Anna Kareninassa. Olen eri mieltä. Vaikka Sodassa ja rauhassa hahmoja oli paljon enemmän, niistä käytettiin suurimmaksi osaksi samoja nimiä. En siis mennyt sekaisin. Mielestäni Anna Karenina oli tässä suhteessa sekavampi.

Lukiessani pohdin, miksi en ole aiemmin lukenut Sotaa ja rauhaa. Ylösnousemuksen luin joskus lukioikäisenä ja tuolloin kummastelin, miten helppolukuista tekstiä Tolstoi tuottaa (Dostojevski oli pelästyttänyt minut ja pidin kaikkia venäläisiä samanlaisina). Kolme vuotta sitten luin Anna Kareninan ja pidin Tolstoista yhä enemmän. Missään vaiheessa en ole siis pelännyt, että Sota ja rauha olisi vaikealukuista. Tulinkin siihen tulokseen, että koska kirja oli näinkin paksu, halusin odottaa sopivaa hetkeä, kun minulla on tarpeeksi aikaa, jolloin saan luettua kirjan rauhassa läpi. En osaa lukea kirjoja sillä tavalla, että lukisin pari sivua illassa silloin tällöin. Haluan syventyä niihin ja lukea ne mahdollisimman lyhyessä ajassa läpi. Muuten unohdan, mitä olen aiemmin lukenut. Lukuelämys kärsii!

Tolstoi upposi kuin noraroberts konsanaan. Aika viihdyttävää. Varsinkin kuivan Eliotin jälkeen.

Löysin kirjasta samaistumisen kohteen: ruhtinatar Marja Bolkonskajan. Hänessä oli hyvin paljon samaa kuin minussa, paitsi, etten kyllä haaveile mistään kiertolaisnunnan elämästä, eikä Timbeland ole laisinkaan ruhtinas Nikolai Bolkonskin kaltainen. Olin onnellinen, että hän sai lopulta onnen. Olen myös onnellinen siitä, että elän 2000-luvulla, sillä 1800-luvulla me 27-vuotiaat naiset olemme jo ikäloppuja! 1800-luvun kirjailjoiden, muidenkin kuin Tolstoin, tuotoksissa naiset aina rumentuvat 20 vuotta täytettyään. Miehet sen sijaan ovat nuorukaisia vielä kolmekymppisinä ja menevät naimisiin 15 vuotta nuorempien tyttöjen kanssa. Aika sovinistista.

Kaiken kaikkiaan pidin lukemastani. Odotin kyllä enemmän ja asetan yhä Anna Kareninan Sodan ja rauhan edelle. Mutta missään tapauksessa en ole pettynyt.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut lukukoettelemuksen johdosta! En varmaan itte pystyis parin sivun iltalukemistahdilla tollaseen.

Tuosta naittamis- ja naimisiinmenoseikasta pitää palauttaa mieliin, mitä hänen Shamaniutensa, Sielun Veli Ismo Alanko, tietämäni mukaan sanonu: "Nuoret miehet "harjottelee" kokeneilla naisilla. Sitten kun tulevat kypsään ikään, perustavat perheen nuorten naisten kanssa. Näin kaikki ovat aina tyytyväisiä: Nuori mies saa hyvän opin, nuori nainen luotettavan ja vakaan puolison, joka ei turhia häslää. Iäkkäämpi nainen saa nuorta urosta ja mies..." (jotenkin noin se meni...)

jmi the channell

myy kirjoitti...

No, näin jälkikäteen voin sanoa, että hieman liian nopeasti luin sen. Näin sekavia unia siitä viime yönä ja ajatukset harhailevat vielä kirjan sivuilla. Jos olisin lukenut hitaammin, olisin voinut työstää kirjasta nousseita ajatuksia lukutaukojen välillä. Nyt työstän niitä lukemisen jälkeen. Sota ja rauha - vaikka helppolukuinen olikin - ei silti ollut mitään kepeintä viihdettä.

Naimisasiaan: nykyään on myös puumanaisia.

Hanna kirjoitti...

Oooh eivätkö kaikki venäläiset olekaan Dostojevskejä? Enkö olekaan ainoa, joka pelästyi mm Kaksoisolennon jälkeen?

Siinä tapauksessa Sota ja rauha saanee uuden mahdollisuuden, kunhan tässä joudan! Näin jälkikäteen arvostan kyllä Kaksoisolentoa lukukokemuksena (eikä se huono ollut, ei), en vain aivan perään lukisi samaa nelinkertaisessa pituudessaan..